Muutamana kesänä olen käynyt kalassa ja vaeltelemassa Virisen nimisen järven maastoissa Ruotsissa. Paikka sijaitsee lähellä Norjan rajaa, nelisenkymmentä kilometriä Tärnabyn laskettelukeskuksen alapuolella. Luonto on siellä aivan mahtavaa, tunturit kohoavat jopa 1400 metrin korkeuteen, kaunis Virisen järvi kuhisee taimenia ja rautuja, purot ja tunturilammet houkuttelevat patikoimaan.
Tämän kuvasarjan tarkoitus on kuitenkin rohkaista ikäänkuin esimerkin voimin vanhempaakin ihmistä innostumaan pyörän selkään useamman päivän retkeen. Kunhan malttaa pitää nopeuden kohtuullisena ja taukoilla niin ei siinä mitään supermiehen (naisen) kuntoa tarvita.
Jokunen vuosi sitten eläkepäivinäni rohkaistuin, pakkasin teltan, makuupussin ja vähän vaatteita pyörän selkään ja poljin Raippaluodosta Viriseniin kolmessa ja puolessa päivässä, matkaa kertyi reilut 450 km. Kyllä sen jaksoi näinkin, mutta ehkä yksi päivä enemmän ja täysipainoisemmin olisi ehkä maisemista nauttinut. Myös olisi tarjoutunut päivä enemmän tilaisuutta maailman menon pohdiskeluun, haaveksimiseen, sisäisten lupausten tekemiseen ja henkiseen rentotumiseen.
Pitkänmatkan pyöräily näet kiihotta ja johdattaa ihmisaivot aivan uudenlaisiin suorituksiin ja toimintaan. Ja onhan siinä aimo annos suomalaisen ihannoimaa kulkuriromantiikkaakin mukana.
Jotenkin nyt kävi niin että kuvat lipsahtivat tässä jutussa ajallisesti päinvastaiseen järjestykseen. En osaa muuttaakaan, joten olkoon näin.
Vielä senkin sanon että tämä retki oli niin positiivinen kokemus että sittemmin poljin reppuineni Seinäjoelta Sallaan ja hauskaa se oli. Tällä matkalla oli sellainenkin extrabonus että mitä idempään ja pohjoisempaan etenin sitä mielenkiintoisempia ja hersyviä juttukavereita taukopaikoilla, kioskeilla ja huoltoasemien kahviloissa. Suosittelen.
|
Siellä se Virisen järvi kimmaltelee |
|
Tuleva tukikohtamme viikon päiviksi |
|
10 kilometriä maaliin, aikalailla hapoilla mentiin tässä vaiheessa
|
|
Loppumatka soratietä, mäet isompia mitä pidemmällä oltiin, tässä
yksi harvoista alamäistä |
|
Vauhdissa kuvattu |
|
Yli 330 km takana |
|
Joen uomaa matkan varrelta |
|
Jänis kummastelee että mikähän sieltä on tulossa |
|
Tuolta alhosta on noustu, tässä vedetään henkeä ja taas noustaan |
|
Tällaisissa maisemissa kelpaa ihmisen vaikkapa polkea pyörällä |
|
Loppumatkasta hieman ennen maalia juhlan kunniaksi oli edessä n 11km pitkä nousu |
|
Tauolla |
|
Uumajanjoki levenee monin paikoin järveksi
|
|
Joki jonka nimeä en muista |
|
Tietä riittää ja riittää |
|
Illan tullen |
|
Storumanissa oli meneillään suopotkupallokisat |
|
Ei näin saisi liikennemerkkiä puuhun naulata |
P
|
Leiripaikan puuceessä oli WC paperi lukkojen takana |
|
Pyykit on pesty. Luxuksena yö mökissä. |
|
Iltahämärää Uumajanjoella |
|
Paljolti seurasi matkallani tie jokivartta, Umeåälviä |
|
Menneitten muistoksi, patsas Lyckselessä |
|
Hieno paikka huiluutta pyörää |
|
Vain yhden kerran ajatuksissani kumoon kupsahdi,
pienellä "rokamalla" ja peljästyksellä siitä selvittiin |
|
Tauko leirialueella, kahvia ja munkkia |
|
Lisää kuvateksti |
|
Parinkymmentä kilometriä Uumajasta hämmästelin
tien varressa laiduntavaa otustasa, olisiko tuo alpakka.
Ihmeissään sekin minua katsoi, märehtimisensäkin lopetti |
|
Uumajan satama, Holmö siellä siintää |
|
RG-Linen menusta valitsin lasagnea, ruokajuomana
suomalaista olutta |
|
Laivalla |
|
Laivaan pääsyä odotellaan |
|
6 km takana, Raippaluodon sillalla 23 m merenpinnasta,
taustalla siintää Vaasan Vaskiluodon voimala satamassa |
|
Polkupyörän kuljettaja, starttiin
aikaa kaksi minuuttia
|
|
Ajokki kotipihalla valmiiksi lastattuna |
Upeaa!! Tuo itsensä ylittäminen on aina jännää ja haastellista.
VastaaPoista