4.3.2017

Pula-ajan lyriikkaa

Kyllä minä myönnän että runojen kirjoittaminen ei ole vahvuuksiani. Joskus nuorempana
lueskelin uteliasuuttani haikuja ja tanka runoja ja koin itsekkin yrittää, siitä tässä näyte:

voitelin sukset

luoksesi oli mieli

maltoin kuitenkin

laittaa kyllin pitoa

jaksaa juttuni luistaa




No korkeintaan auttava yritelmä, eihän tuo todella häävi ole. Itsekritiikki toimi, ymmärsin
että sisälläni ei asusta edes vähäisempää lyyrikkoa. Sitähän minä tuossa tanka muodossa yritin
alleviivata että ei pidä hötkyillä, suksien voiteluun kannattaa satsata sillä jos suksi ei pelaa niin väsyy matkalla, ei jaksa enää keskittyä lepertelyyn.

Kuinka ollakkaan tänään, kymmeniä vuosia myöhemmin, ajattelin että yritänpä uudelleen.
Mutta ei ruvennut ruonon suoni pulppuamaan. Muistin kuitenkin jostain menneisyydestä
runon tai oikeastaan vain sen pari viimeistä riviä, kaksi ensimmäistä riviä työllä ja
tuskalla pusersin jotenkin rimmaamaan osaksi soljuvaa kokonaisuutta.






love is red

dreams are blue

I'm in bed

where are you












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti