Kuvia Virosta

Tämä juttu on vähän kuin siellä täällä harhailevaa tajunnanvirtaa, kuvia ja löysää tekstiä ilman johtoajatusta, ikkänkuin keitetystä lampaanpäästä kuten lukioaikaisen matematiikan opettajani oli tapana sanoa kun oppilas yritti naamioida osaamattomuutensa höpisemällä niitä näitä asian tiimoilta

 

Tsaarinaikainen datsa. Siellä on aikanaan kartanonherra, satojen sielujen isäntä lomaillut, juhliaan pitänyt, votkaryyppejä naukkaillut välillä suolakurkkuja pureskellen. Sittemmin puhdasoppinen ja puoluetyössä ansioitunut politrukki hyvin ansaitsemaansa palkkiolomaa viettänyt, keräten voimia ankaraan kapitalismin vastaiseen työhönsä. Saattanut hänkin mielensä kevennykseksi tilkan laadukasta vodkaa yömyssyksi ottanut.

Hevosvetoinen pukukoppi, muisto menneiltä ajoilta

Ensin rakennettu kouluksi, sitten rajavartijoitten tyyssija ja nyttemmin hostelli Nina
Kordon. Ninan kylässä Peipsin rannalla.

Hylätty haaksi Peipsjärven rannalla, uskoisin että karua ja tarkoituksenmukaista  Neuvostoliittolaista
muotoilua ja toteutusta.

Moottoripyörä vanhempaa mallia, tyylikäs se on, jäykkä takapyörä, ei kannata tällä kuoppaisella
tiellä hurjastella muuten ilmeinen vaara ajautua tien oheen

Uhripuu, sittemmin kelottunut.
Kuresaaren nunnanluostarin mailla se seisoo

Hahmo pimeästä menneisyydestä. Narvan rajakaupungissa
seistä jökötti Hermannin linnoituksen pihassa viittilöimässä

Tuo on lie sonni, taiteilija tiivistänyt olennaisen, veistänyt
kiveen hahmon sielunsa pimeissä syövereissä hahmottelemastaan naudasta.
Siinä on kulmikasta alkuvoimaa ja rengas nenässä merkkinä ihmisen herruudesta.

Jälkiruoka 

Vielä hetkeä aikaisemmin tällä suurella lautasella oli puolisen kiloa
vahvassa valkosipulimarinaadissa maustettuja palasia sikaporsaan niskalihoista.
Söin suihini, kaikkia perunoita en jaksanut, röyhtäilin tuuheasti päälle
ja tunsin itseni ravituksi

Virossa asuu taiteellinen kansa,  myös puuta nävertävät toukat
luovat hienoja hieroglyyfejään aikansa kuluksi

Yllä Kuresaaren kreikkalaiskatolinen nunnaluostari. Arkkitehtuurin koukeroisuus ja monimuotoisuus
ehkä auttavat ihmispoloa iroittautumaan maallisista

Palmsen kirkon sivuovenkin kuvasin

Vielä uljaasti pystyssä seisovaan kelopuuhun veistetyt hahmot

Paikka on Palmsen keskusta

Suomenlahti nähtynä Narva-Joesuun hienolta hiekkarannalta  käsin.

Samalta  se näyttää kuin katselisi Hangosta merta etelätuulen vallitessa.