Vanhoja muureja ja kissoja kylässä nimeltään Zahara

Se oli aivan sattumaa että kulkeuduin pieneen Zahara nimiseen kylään. Autolla ajellen, turistina vailla selkeää päämärää näin pääsi käymään. Selvisi minulle paikallisen turisti infon avuliaan naisen kanssa tankattaessa, tankeroenglanti näet käytössä meillä molemmila, että kylällä on vuosisataiset perinteet tonnikalan pyynnissä ja jalostuksessa. Itse asiassa kuultuna tonnikalan ympärille koko kylä aikanaan rakennettu.

Turismiakin oli, olisiko että mahtavat hiekkarannat houkutelleet. Hieno vaihtoehto sellaisille rantaihmisille jotka eivät kaipaa suuremman kaupungin humua, paheellisiakin houkutuksia ja tavaratarjoomaa.

Paikka sijaitsee Espanjassa, Atlantin rannalla

Loppukommunikeana ja yhteenvetona sanon että kannatti poiketa, liki puoli päivää tuli ihasteltua ja ihmeteltyä.

Saavuttuani kylään pysäköin, lukitsin auton ja nostin katseeni. Hieman peljästyin kun silmieni edessä, siinä naapuriauton katolla tuijotti minua tämä katti silmänkään rävähtämättä. 

Testasin millainen pokka Zaharan kissalla on katselemalla sitä silmästä silmään totisella naamalla ainakin minuutin verran. Ei edes viiksikarvaansa väräyttänyt tuo mokoma.

Mies ajoi takaa koiraa, juoksivat kilpaa, sattuivat vaan samaan kuvaan? Enpä tiedä mutta ei tuo toisaalta kovin tärkeä tieto olisi vaikka tietäisinkin.

Taustalla merestä esiin pistävä möykky on jäänne rannikolle aikoinaan haaksirikkoutuneesta höyrylaivasta. Tämän kertoi turisti-infon nainen kun sitä sormella osoitin ja kysyin että mikä ihme tuo sitten on.

Useampikin kuva muureista yllä, jotenkin nämä kiehtovat silmääni ja mielikuvitustani, räpsyttelin niistä ainakin parikymmentä kuvaa. On siinä satoja vuosia sitten rakennettu linnoitusta ja tiloja tonnikalojen käsittelyyn. Muurien sisällä ainakin pari hehtaaria tilaa.
Tykkään näistä muurikuvista niin että suunnittelen muutamista teettää  canvas tauluja harmaille seinillemme. Lepuuttaisin niissä silmiäni ja saattavat minut pohtimaan kaiken katoavaisuutta.

Tähän kuvaan liittyy tarina. Katua käyskennellessäni satuin vilkaisemaan yhteen autioon pihaan.
Kissahan siellä oli keskittynyt rapsuttamaan takajalallaan kutisevaa kohtaa olkapäässään.
Kun katti huomasi minut jäykistyi se salamannnopeasti aivan kuin suolapatsaaksi, takajalka
jäi sojottamaan niinkuin sattui olemaan.
Kävi aivan kuin aiemmin auton katolla olleen kissan kanssa, tovin sitä katselin, kissa ei liikahtanutkaan.  Mielenkiintoisia katteja täällä.

Tienviitta ja araokaaria puu

Penkkien, puiden, liikennemerkkien ynnä

muiden julkisten paikkojen somistelu mitä hienoimmin 

kudonnaisin 

näyttää olevan myös Andalusiassa pop.

Löytyy näppäräsormisia naisia joiden ranteita tekemisen puute

pakottaa, taiteellinen luomisenhalu etsii kuumeisesti uusia väyliä,

enää ei saada täyttä tyydytystä raidallisten villasukkien kutomisesta

Tämän laitoin vinkiksi heille joilta tykkänään puuttuu viherpeukalo tai eivät muista syistä ole kiinnostuneita kasvienhoidosta.

Eikun pensseli kouraan ja maalaamaan pihannurkkaan mielensä mukainen kukkanen.

On erittäin käyttökelpoinen ratkaisu esimerkiksi paljon kotoa poissa oleville.

Espanjan paapat ovet erittäin sosiaalista ja seurallista lajia.

Kadehdin heidän suhdettaan elämään, omalla kylälläni kyyhöttävät kaikki television ääressä.

Malliksi kuvasin tämän pienen ryhmän Zaharan laidalta.