Kävin Helsingissä

Olen täysin maalainen ollut lapsuuteni, nuoruuteni ja nyt kolmisenkymmentä vuotta pienessä kylässä meren saaressa, luonnon rauhassa, omissa kähmäisissä oloissani. Aikonaan liki parikymmentä vuotta Helsingissä kuitenkin mehuuttani asustanut, en viihtynyt mutta opiskelut ja työt pakottivat. No aikansa kutakin.
Nyt sitten käväistiin sukuloimassa, muutaman satunaisen kuvan otin matkan varrelta.

Oli joku performanssi kai menossa kirkon pihalla, slaperäiset hahmot huojuivat kuin kaislat tuulessa

Kiireinen liikemies askeltaa puolijuoksua perperi levällään, kännykään puhuu mennessään, lie tärkeääkin asiaa toimitettavanaan.  Toljottaa siinä suurkaupungin ihmeitä pari turististiakin Aleksanteri toisen patsaan äärellä , uskoisin että ovat vastedes maaseuduta saapuneita.

Kauppahalli on hieno rakennus ihmisen katsella ja sisälläkin astella. Silmä
lepää ja nenä nautti. Vanha, koristeellisempi aika henkii hallin tienoilla.

Hallissa levähdettiin, tankattiin. Sämpylät olivat sangen
maukkaita ja ravitsevia. Jaksoi taas jatkaa matkaa.

Tämä koira ei hävennyt kaljuuttaan. Ylväänä ja pystypäin tarkkaili hän pitkin karvatonta kuononvarttaan ikkunan takaisella jalkakäytävällä soljuvaa liikennettä.

Tämä synkän varjoinen kuva muistuttaa vanhoista ajoista.
Makkaratalossa oli ensimmäinen työpaikkani, ikkunakin
näkyy lähellä kulmaa toiseksi ylimmässä kerroksessa.

Täytihän nyt myös Ruoholahden hallikin kuvata. Kalsea tuuli oli karkoittanut
enimmät kirpputorikauppiaat. Joimma kahvit hallissa.

Rautatieasema piti käydä tarkastamassa myös

Palmian lounasravintolassa Pasilassa vesitornin laella käytiin kahvilla senvuoksi että sieltä on aivan
mahtavat maisemat yli Helsingin kaupungin ja suurten metsien. Yllätyksen tuotti kassaihminen joka
hämmästykseksemme oli erittäin ystävällinen ja palveluhenkinen, poikkeuksellisen puhelias ja
aloitteellinen pääkaupunkilainen. Heräsi epäilys että josko olisi vastikään maalta muuttanut.

Sangen metsäinen metropoli on pääkaupunkimme.

Tämä malliksi Espoosta, uusi lähiö. Siistiä, steriiliä kiveä ja lasia.
Umpimaalaisena puistati ajatus että olisi jostain syystä pakko
tänne muttaa. 

No onhan Espoollakin monet kasvot.