Vihkikirkkoni

Viikolla matkani vei minut Pohjois-Pohjanmaalle, siippani kotikonnuille. Tässä nyt  kirkollisia muistoja ja kuvasatoa iltakävelyni varrelta.





Kauniit kukkaset reunustivat tietäni

Uuden ajan kirkko. Yritän olla suvaitsevainen ja kätken kummasteluni sanomalla että
kauneushan on katsojan silmässä.

Risti katolla auttaa ymmärtämään että kyseessä on kirkko.

Vihkikirkkoni, sitä ei enää ole. Kovan elämän sivuraiteille suistama ihmispolo on sen jo vuosia sitten polttanut. Kovin ikävä tapaus, sekä vanhan puukirkon ystäville että polttajalle.

Vanha kellotapuli on säästynyt tulelta
(luonnossa se seisoo suorana)

 

Tähän aikaan ja lähestyvään talveen vanhoista muistoista herätti hieno hiihtäjäpatsas kirkon läheisyydessä. Pitäjä on kuulu hiihtäjistään.