Jos ken olisi kiinnostunut merenkurkun metsäluonnosta niin tässä nähtäväksi yksi esimerkki, kuvasarja muutaman kilometrin metsäkävelystä Raippaluodon saaressa. Kuvat ovat pääosin aarnimetsään merkityltä luontopolulta.
Luonnon itse muovaama pysti |
Luonnon oikku kuusen latvassa. Tapion pöytä ja surukuusia olen nähnyt mutta tällaista en aikaisemmin. |
"puita väärii" |
Isompi kasvis ikäänkuin tuijottaa meren selkävesiä |
Pikospuitakin laitettu, lenkkitossuillakin onnistuu retki |
Vehreyttä kuusikkokorven ohessa |
Pieni lampi sammakoiden asua |
Pienen pienen metsäpuron "suiston" kasvustoa |
Koivuinen portti |
Naaliko lie vai mikä metsän peto |
Ryssän uuni, suojeltu kohde. Näitä salaperäisiä rakennelmia löytyy polkujen varsilta |
Metsän suurin kuusi |
Asetelma. Metsänhenkien töitä. |
Ettei kivipaasi olisi niin yksitoikkoinen ja harmaa |
Rakkaa ja kiveliötä |
Karuja ovat rannat |
Taivaanrannan takana Holmö ja Ruotsinmaa |
Näistä kuohuista ei nouse Afrodite, harmaahylje saattaa joskus luoda katseen |
Kuohuja ja kiviä |
Näille vesille on menneinä vuosikymmenenä hukkunut lukuisia ihmisiä. On pystytetty heille muistomerkkikin. |
Muutamia vuosia sitten tässä lainehti vesi. Maannouseman myötä kasvit vallanneet kaloilta. |
Aikansa kutakin |
Tällaiselta näyttää metsä jota ihminen ei ole mestaroinut. Täällä viihtyvät mennikäiset ja maahiset. Epäilemättä myös Pentti Linkola tuntisi olonsa kotoisaksi. |
Kiva, kun otit mukaan kävelylle satumetsään.
VastaaPoistaHieno kuvasarja luonnon tekemästä taitesta.
Mukavasti sanottu - Kiitos Sirpa
VastaaPoistaMetsä on sellainen aarrearkku, että sinne suunnistaessa pitää ottaa rauhallinen vaihde..
VastaaPoistaNuo ikipuut ovat niin kauniita. Miten me ihailemmekaan luonnossa kaikkea käyrää ja äkkiväärää, samanlaiset piirteet ihmisessä eivät aina herätä pelkästään ihastusta. Vaikka pitäisi.
Mukava lukea että metsän kuvat ovat innostaneet Kuvittelijan filosofoimaan, kiitos.
VastaaPoista