Luosto

Viikon päivät hiihtelin Luostotunturin latuja, kamera kaulassani roikkuen. Aika ajoin kuvan räpsäyttäen, hyvä syy pysähdellä, vetää henkeä ja ihailla Lapin talvea, kaamoksen sävyjä.

Ukko Luosto

Aurinko jo päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
jne

Taidetta Viinistussa Virossa

Viime kesänä kävin Viron Viinistussa. Vanhoissa teollisuusrakennuksissa siellä tutustuin taidenäyttelyyn. Esillä oleva maalaustaide kattoi tyylisuuntia  ja näkemyksiä taiteesta laidasta laitaan. Paljon oli perinteistä esittävää öljyväriä mutta myös katsojan kannalta vaativaa avantgardea,  modernismia ja kaikkea siltä väliltä. Teoksia oli esillä valtavat määrät, joitui siinä mielikuvitus ja vastaanottokyky kovalle koetukselle. Sielun silmissä vilisi ja pyöri vielä tovin aikaa epämääräinen mylläkkä näyttelykokemuksen jälkeen. Alitajunta yritti kuumeisesti selvittää ja jäsentää kaikkea mitä silmät olivat nähneet.

Taiteellisuus alkoi jo näyttelytilojen ulkopuolella 

 Sementtisitä matkalaukuista rakennettu
kokonaisuus näyttelytilojen pihalla
saattoi hieman ymmälleen paljonkin matkustaneen.
Jokainen laukku kuului John Smithille, osoitteina
maailman suuria kaupunkeja

Pari taiteen ystävää tutustumassa teoksiin 

Tuossa kuvassa oli tyylitelty Haapsalun rautatieasemaa. Mukavan näköinen, erityisen kiehtova on tuo pieni neliönmuotoinen "ikkuna" ulkoilmaan katetun käytävän päässä. Jotenkin se kertonee taivaan suuruudesta verrattuna ihmispolon luomiin rakennelmiin. 

Yllä aitoa sydänverellä luotua taidetta,
alla putkimiehen arkinen käsitys liitosrakennelmasta

Tuoliin on katsojan hyvä välillä istahtaa sulattelemaan nähtyä

Päreillä on päällystetty vanhat metallisäiliöt 

Puoli tuntia metsässä

Oli kiireitä, puoleksi tunniksi ehdin metsään koiraa kävelyttämään, kameran sieppasin mukaani. Autolla ajoin ensin pienen rupeaman metsätietä.

Marraskuun puolivälin harmaa päivä, aluksi paistoi pilvienraosta hetken aurinko, sitten hämärtyi. Lämpömittari osoitti nollaa, yöllä ollut pientä pakkasta, huurtanut paikkoja.

Kannatti lähteä, verenpaine laski, mieliala nousi, koira tykkäsi ja jokusen luontohavainnon siinä ehti tehdä

Kesän viimeisiä muistoja 

Harmaita harmaaleppiä

Hetki sitten tuo oli vielä vihreä

Usein tikka valitsee käpyjen perkuseen paikan korkeammalta

Syksyn sienisadon viimeisiä

Hirvi siinä kutiavia sarviaan kyhnyttänyt

Varjosta valloon jolkottaa koira

Metsätiellä ohitseni, aivan pääni ylitse, lensi pieni parvi lempilintujani pyrstötiaisia, niitä en ikäväkseni ehtinyt kuvata. Niinpä tässä rautainen lintu kotipihalta, helppo kuvata kun pysyy paikallaan

Päin seiniä Laziossa

Välillä tuntuu että kaikki menee päin seiniä mitä ihmettä sitten yrittääkin, tuntuu vain että lyö päätänsä seinään. Sellainenkin hokema on että joku on ruma kuin seiästä reväisty.

Nuoruudesta muistan hokeman "istuu kuin paska Junttilan tuvan seinässä", liekö enää käytössä tällainen karkea ilmaus.

Seinä aatteen innoittamana keräsin jokusen seinä aiheisen kuvan taannoiselta retkeltäni Italian Lazion maakuntaan. Osa kuvatuista seinistä on etruskien n 2700 vuotta sitten pystyttämiä.

Etruskit olivat vähän salaperiseksi jäänyt kansa joka asutti keski Italiaa (Lazion ja Toscanan seutuja) ennenkuin roomalaiset ottivat nämä maat haltuunsa n 2300 vuotta sitten. Heillä oli jo noina aikoina huomattaavan korkeaa kulttuuria monilla elämän ajoilla.

No mutta siinähän seistä jököttää itse Ceesarin Julius astalo kainalossaanvai olisiko joku vallan symboli , takanaan ikivanhaa seinää Sircus Maximuksen rakennelmista jos en nyt aivan väärin muista

Vanhaa seinää Castiglioni della Pescaian rantakaupungista. Siihen on muurattu penkkiäkin kulkijan istahtaa, huiluuttaa koipiaan

Kiven ja köynnöksen liitto

No ei se oikeasti seinä ole vaan seinäke tontin ja kadun välillä. Ruska-aikaa toteuttavat jotkut kasvikset myös Laziossa.

Juokseva vesi aikojen saatossa tummentanut seinää, jokunen kasvikin siinä sinnittelee, täytyy olla lajike joka tulee toimeen vähäisellä humuksella

Pyykkipäivää Civitavecchion kaupungilla 

  Sant Severan linnan muuria, staattisuutta ja rytmiä yhtäaikaa

Menettämässä arvokkuuttaan entinen mahtitalo, mutta kuvauksellinen se oli

Koska ja miksi on ovi muurattu umpeen. Voiko sen taakse kätkeytyä salaisuus?

Kaksi ikkunaa seinällä

Aika on värjännyt maanläheisin sävyin, tästä minä aivan erityisesti pidin

Olisiko ollut joskus portaat tuossa

Nyt kun sain tämän ikäänkuin valmiiksi ajattelin että ehkä olisi ollut parempi ilman kuvatekstejä. Jos joku tykkää katsella seiniä niin luokoon itse omassa päässään omat tekstinsä.

Rooma

Yhden kauniin pitkän päivän kiertelin daamieni kera Rooman kaupunkia. Yksin siellä ei tarvitse muutenkaan kulkea, sankat turistiparvet miehittävät katuja ja kujia, selfietikku on suosittu varuste näissä piireissä, kälkätys monella kielellä täyttää ilman.

Vähän vajaa 2000 vuotta sitten rakennuttivat keisarit  Vespanius ja Titus colosseumin itsensä ja sirkushuveja vaativan kansan viihdykkeeksi. 40 - 50.000 katsojaa sinne mahtui katselemaan gladiaattoreiden ota kiinni mistä saat ja leikkaa pois taisteluja ja nälkäisten leijonien syöttämistä kristitiyillä ihmisillä. Huvinsa kullakin, nyttemmin riittää meille väkivallan katselussa nyrkkeily ja jääkiekko.

Sirkus Maximuksen raunioita. Hurjia hevosvaunukisoja täällä ajettiin ja gladiaattorit mittelivät voimiaan. Meno oli moninverroin hurjempaa kuin Seinäjoen raviradalla.

Yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan Viktor Emanuel toisen monumentti ei ole aivan vähäinen. 135 metriä leveä ja 70 metriä korkea hohtavan valkoisesta marmorista se on rakennettu. Tämä mahtava mies eleli vuosina 1820 - 1878

Katarina Siennalainen on syntynyt samana päivänä kuin minä eli 25.3. tasan kuusisataa vuotta ja kuukauden enen minua. Nuoresta pitäen hän omisti elämänsä kristinuskon ja hyvää vähäosaisille tekemisen eteen.

Hienoa olisi jos yhteisen syntymäajan vuoksi horoskooppimaailmassa olisi itseeni pesiytynyt jotakin hänestä, mistäs tietää mutta jos onkin, sangen piilevinä ne esiintyvät itsessäni. Katarina oli hyvä ja siveellinen ihminen, Paavi Pius II julisti hänet pyhimykseksi kesäkuussa 1461. Myöhempinä vuosina hänelle myönnettiin useita korkeita kirkollisia arvonimiä.

Piazza Venezia on Rooman keskeisiä aukioita, historia täällä voimakkaana havisee korvissa, turistin pää pyörii kuin kissapöllöllä niin paljon on ylt ympäriinsä nähtävää. 

Kauhen pitkän miinuksen annan niille Roomalaisille virkamiehille jotka tällaiselle paikalle ovat seinään antaneet asettaa jättimäisen Sansungin mainoksen. Törkeää rahan valtaa, niin siinä pahoitin mieleni että lupasin itselleni loppuikäni olla ostamatta Samsung merkkisiä laitteita.

Mahtavien miesten mahtipontisia patsaita Roomassa riittää. Olisiko tässäkin ihan joku keisari, elkeet ainakin oavat suureelliset. Taitaa olla kädessäänkin jonkunsortin valtikka, ensin tosin

luulin että olisi astalo.

(Jäi vaivaamaan niin paljon että kuka se siinä seistä töröttää että katselin googlella ja kuinka
ollakaan selvisi että itse Gaius Julius Caesar Augustushan tuo mies on)

Turistien iloksi pyöri colosseumin ja sircus maximuksen tienoilla runsaasti raamanvallanaikaista sotaväkeä. Oli tavallisia legioonalaisia, jalkaväkeä ja jokunen sadanpäämieskin kuten tämä valkopukuinen kuvassa.

Mieluusti poseerasivat turistien kanssa ja sitten jälkeenpäin marisivat rahapalkaa vaivoistaan sadattelivat ja kalistelivat miekkojaan jos selvälä suomenkielellä pokkana kyseli että mitäs

pokkana kyseli että mitäs te nyt olette vailla.

Nälkähän siinä välillä tuli

Enkeli sillan kaiteella

Isossa kaupungissa saa turisti nähdä monenlaisia tilanteita. Hyvin varovastihan pitäisi suhtautua siihen mitä kuvaa mutta tämän asetelman kun kaksikerroksisen bussin vintiltä näin niin en vaan voinut olla kuvaamatta. Puhutteli ja pisti ajattelemaan mitä kaikkea onkaan istuvan miehen taustalla.