Luosto

Viikon päivät hiihtelin Luostotunturin latuja, kamera kaulassani roikkuen. Aika ajoin kuvan räpsäyttäen, hyvä syy pysähdellä, vetää henkeä ja ihailla Lapin talvea, kaamoksen sävyjä.

Ukko Luosto

Aurinko jo päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
jne

Yksityiskohtia, luonnon helmasta, Lapista, Ruotsista

Poimin tähän aikani kuluksi kuvia, irallisia, satunnaisia taannoiselta Lapin reissulta

Että pysyisit kelkkoinesi oikealla tiella

Tuoksut vanamon ja varjot veen.  No myönnetään että vanamot eivät kuvaa otettaessa tuoksuneet.

Tämä liihotteli hyvän tovin yläpuolellani, naukui kuin kissa, olisiko tuo olut piekana

Isolepinkäispoikue seuraili tovin matkaani, eivät ole laululintuja,  pahaa meteliä pitivät

Maastoauto, käytöstä jo poistettu

Se on suomeksi puusee

Ja tällainen oli ilmava näkymä SKITTHUSin
ikkunasta

Hieman kynsitulia isompaa valkeata syttymässä makkaranpaistoon,
vastaa hiillokselle kärisemään

Yksinäinen öinen pilvi viipyili taivaalla

Kuollut hento pensas pystysuoraa harmaata kalliopaatta vasten

(oma suosikkini tämän bloggauksen otoksista)

Noin neliömetrin suuruinen saari tunturilamessa

Teräväharjainen jäkälän koristelema paasi pilkistää esiin tummasta vedestä,
 jokunen kaisla pehmentää tunnelmaa

Sammal ottanut hieman tavallisuudesta poikkeavan tavan kasvaa

Kirkkorekikö lie, seinävierellä kesäteloilla

Laitettu venho vanhuuden lepoon  metsänlaitaan kuivalle maalle

Linnunpoika varvikossa, ei se vielä osannut lentääkään

Joskus menee kieli solmuun, tässä on koivupuu pohtinut minnepäin kasvaisi

Käsivarsi 1966 patikkaretkellä oltiin

Vanhoja diakuvia katselin. Scannasin otoksia Lapinretkeltä 60-luvulta. Kahden kaverini kanssa vaelleltiin viikon päivät  käsivarren maisemissa. Ropinsalmelta lähdettiin, ilman kummempaa suunnitelmaa kuljettiin ja kalasteltiin.
Ropi tunturin huipulle kiivettiin ja Tarjun laakeita selkiä saapasteltiin.

Ilmaa ja avaruutta, nuorten miesten ajatukset liitelivät pilvissä

Ettei vaan olisi käsien pesu menossa tunturipuron
jääkylmässä vedessä

Tauko. Kantamuksissa oli painoa n 30 kg per vaeltaja.
Ei ollut noihin aikoihin vielä tarjolla superkevyitä varusteita.
Jalkineinakin Nokian painavat kumisaappaat.

Laihan pussikeiton vesi kuumenee. Poroaitaakin taustalla.

Marsujärvi, taustala komea Ropi tunturi

Marsujärvestä sain komean harjuksen. Siihen astisen kalastajan urani suurimman
ja kiukkuisimman kalan. Juhlahetki.

Törmättiin asumattomaan saamelaisten asutukseen. Liekö hylätty vai olisiko
ollut käytössä vain kun porojenhoito edellytti

Kylmettymisen tai jonkun muun vaivan varalle meillä oli mukana
pieni pullo pirtua. Otettiin siitä hörpyt, irvisteltiin ja loppu jätettiin
tämän talon pöydälle. Oli meillä sellainen mielikuva että Lapin miehet
ovat persoja viinalle. Parempaan tarpeeseen menisi
heidän partaisissa kidoissaan

Uistinta siinä kiinnitän. Kalaa saimme hyvin mikä oli erinomaisen
hyvä juttu koska eväämme eivät olisi viikoksi riitäneet.

Voisiko kyseessä olla kenkäheinien kuivaushäkilä

Kelpasi näissä maisemissa vaeltaa

Rantakivillä askaroidaan

Ropin huipulla yli 900 metrin korkeudessa

Kiveliötä, tilaa kävellä ja hengittää

Tarju

Nykytaidetta 1960 luvun makusuuntien mukaista

Matka oli mahtava, vieläkin elähdyttää vanhoilla päivillä kiikkustuolssa muistellessa.
On se kumma juttu mikä tuossa Lapissa kiehtoo. Oli mikä oli, hyvä niin.

Kävin Luostolla pimeää katsomassa

Härkää sarvista, pimeyden ahdistavaa voimaa pakoon Lapin kaamokseen. Näin ajattelin ja suuntasin viikoksi Lappiin, Luostotunturin hämärään. Alkuviikon pilviset päivät täyttivät kiittetävästi odotukset, pimeää ja niukkavaloista aikaa. Salaperäistä taian tuntua tarjosivat niukan valon väri ja sadunomaiset siniset hetket ennen illan lopullista pimeyttä.

Loppuviikon oli taivas sininen, muutamaksi tunniksi keskipäivällä unohtui kaamos tykkänään. Luminen pohjoisen metsä, taivas ja hanget, raikas ilma, kelpasi satunaisen hiihtelijän ihastella, arki siinä menossa unohtui.

Luostotunturin kuvetta. Edessä pieni suo ja taivaalla näkymää ikävästi pilaava sähköjohto

Vähäinen  auringonvalo värittää pilvet hempeän näköisiksi, saattaa herkempi kuvitella
olevansa sadun maisemissa

Pakko oli tällaisten maisemien edessä pysähdellä. Ajatuksetkin kuleksivat epätavallisia latuja.
Sielu lepää ja maalliset unohtuvat mielestä.

Talvilepoon ovat puut asettuneet, täällä asuvat menninkäiset hiljaista eloaan kuusien suojassa

Informaatiota tarjolla

Tällainen vehjes rikkoi äristen ja savuten luonnon rauhaa.
Kuljettaa huonompijalkaisia ja laiskoja matkailijoita

Lampivaarassa Luoston helmoissa on luola,
tupaten täynnänsä ametisti nimisiä puolijalokiviä.
Sankoin joukoin käyvät turistit kaikilta maailman
kolkilta tätä ihmettä katselemassa

Yksinäinen suksimies lähestyy ladun varteen pystytettyä kahvilaa sinisessä ajassa.
Saattaa hyvinkin poiketa kupposelle, ehkä sokerisen rinkilänkin ottaa.

Pari näkymää kahvilan tiimoilta

Omien latujensa kulkijalle eivät valmiiksi auotut väylät ole mieleen. Liekö tuossakin hirvenhiihtäjän ura
vai olisiko ollut polo eksyksissä

No tunturihan se siellä keskipäivän auringossa

Kilometripylväitä, osaa tunturin kiertäjä paremmin
jakaa voimansa ja eväänsä kun tietää pitkältikö
on vielä maaliin

Puolessa matkassa ollaan tässä kun
Luostoa kierretään

Luosto "takaapäin" kuvattuna

Vaihtelua ja eksotiikkaa tarjoavat etelän eläjille ladun varrella
palkivat porot.

Metsän ylle on noussut uhkaava pilvi. Saattaa hyvinkin olla myräkkä tulossa

Mikäs tässä, ainakin on luminen aita

Konstailematta ja perinteistä vuorotahtia on tämä juttu kuvattu ja kirjoitettu, 

v-tyylin hiihdäntä on modernimpia ihmisiä varten