Luosto

 

Lapissa Luostolla kävin viikon päivät ihmettelemässä kaamosta ja kokemassa pakkasta. Hiihtelin, kävelin, maisemia ja hiljaisuutta ihailin. Jäi hyvä mieli.

KAAMOS, keskipäivän valoa

 

   

 

Miksi niiden kaiken muun pahan, käryn ja melun lisäksi
pitää olla näin rumia ja agressiivisen näköisiä?

mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,

tuul' ulvovi, polku on ummessa

ja tuisku on taivahalla

 

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun hanki on hohtava alla

kun taivas kirkasna kaareutuu

(no se nyt  tässä kaamoksen taivas kovin kirkas ole)

 

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun tietty on matkan määrä

kun liesi viittovi lämpöinen

(maailman suurin keloravintola, valitettavasti oli suljettu)

 

mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,

joka outoja onnen vaiheita käy

 

 

tiens' itse aukaista itselleen

ja yksin uhmata yötä

Filmausryhmä (Sveitsistä) toimensa kuin hidastetusta filmistä,  pakkaseen kohmettuneelta

Huurrevarpuja
 

Valoa taustalla
 

Lila pakkastaivas, paljon pakkasta

Latu Luostotunturin ympäri on 18 kilometriä pitkä,
maisemat ikimetsissä sadunomaiset

Taustalla Luosto 

Puoliväli tunturia kierrettäessä. Paikalla on laavu, nuotiopaikka ja paljon polttopuita.
Makkaran ja nokipannukahvin ystäville.

 

 

Aidan takana kaivosalue, ametistikaivos Lampivaarassa aivan ladun varrella. 

Lampivaaran kahvitupa, herkullisia omatekoisia munkkirinkilöitä tarjolla. 

 

Illan valoa 

Sinistä valoa 

Lopuksi vielä Leinon Einon Hiihtäjän virsi kokonaisuudessaan

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun hanki on hohtava alla,

kun taivas kirkasna kaareutuu -

mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,

tuul' ulvovi, polku on ummessa

ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun ystävä häll' on myötä,

kun latu on aukaistu edessään -

mut parempi hiihdellä yksinään,

tiens' itse aukaista itselleen

ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun tietty on matkan määrä,

kun liesi viittovi lämpöinen, -

mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,

joka outoja onnen vaiheita käy

eikä tiedä, miss' oikea, väärä.

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,

kun riemu on rinnassansa,

kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' -

mut käypä se laatuun hiihtää myös

hiki otsalla, suurissa suruissa

ja kuolema kupeellansa.