22.1.2014

Sumu, tammikuun 1. päivä

Päiväkävelyllä vuoden 2014 ensimmäisenä päivänä Raippaluodossa. Päivä oli lämmin ja sumuinen, ilma hyvää ihmisen hengittää.

Ankea, lumettoman talven sää ja polkuni varrella rakennusten rauniot, hylätyt talot aiheuttivat lievää alakuloa.



Äskettäin purettu (raiskattu) talo, ihmisten koti, yksi kylän vanhemmista.
No postilaatikot kielivät että lähistöllä sykkii kuitenkin elämä.



Edellinen talon jäännös päädystään päin nähtynä. Pahan näköiseksi törkykasaksi on purkaja paikan jättänyt.
Ei kunnioituksen häivää entiselle elämälle, kuin peittämättä jätetty hauta.


Kaksi entistä ulkorakennusta, liekö olleet navetta, lehmien koto ja lato talven heinille.


Näin puree ajan hammas kun ei ihminen ole toppuutelemassa

Haikeudella mielikuvitus askartelee kuvitelmissaan millainen hyörinä tämänkin ladon tienoilla on menneinä vuosikymmeninä vallinnut.


Matka kohti rantaa jatkuu pitkin metsäpolkua. Etualalla tosin entistä metsää josta puut on poistettu.
(ei se maa oikeasti vasemmalle vietä, kuvaajan moka)


Rannan kaislikkoa ja rantavajoja (strandboden).  Parikymmentä vuotta sitten tässä lainehti meri.


Tuulella tämäkin kaislikko vienosti suhisee. Joitakin vuosia sitten tässä vielä pesi mustakurkku-uikku.



Kylän raittia, yksi monista. Ruohokin viheriöi.
 

20.1.2014

Luosto

 
Lapissa Luostolla kävin viikon päivät ihmettelemässä kaamosta ja kokemassa pakkasta. Hiihtelin, kävelin, maisemia ja hiljaisuutta ihailin. Jäi hyvä mieli.

KAAMOS, keskipäivän valoa


 
   
 


Miksi niiden kaiken muun pahan, käryn ja melun lisäksi
pitää olla näin rumia ja agressiivisen näköisiä?

mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla



 
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla


kun taivas kirkasna kaareutuu

(no se nyt  tässä kaamoksen taivas kovin kirkas ole)
 
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä
kun liesi viittovi lämpöinen

(maailman suurin keloravintola, valitettavasti oli suljettu)
 
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
 

 
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä


Filmausryhmä (Sveitsistä) toimensa kuin hidastetusta filmistä,  pakkaseen kohmettuneelta
Huurrevarpuja
 
Valoa taustalla
 

Lila pakkastaivas, paljon pakkasta

Latu Luostotunturin ympäri on 18 kilometriä pitkä,
maisemat ikimetsissä sadunomaiset


Taustalla Luosto 



Puoliväli tunturia kierrettäessä. Paikalla on laavu, nuotiopaikka ja paljon polttopuita.
Makkaran ja nokipannukahvin ystäville.
 
 



Aidan takana kaivosalue, ametistikaivos Lampivaarassa aivan ladun varrella. 


Lampivaaran kahvitupa, herkullisia omatekoisia munkkirinkilöitä tarjolla. 
 

Illan valoa 




Sinistä valoa 



Lopuksi vielä Leinon Einon Hiihtäjän virsi kokonaisuudessaan

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu -
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu,
tuul' ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss' oikea, väärä.
Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' -
mut käypä se laatuun hiihtää myös
hiki otsalla, suurissa suruissa
ja kuolema kupeellansa.
 
 

5.1.2014

Sait multa kukkaset toukokuun

Esipuhe eli faktaa ja fiktiota laulun tiimoilta.

Ulkomaankieliseltä nimeltäänhän laulu on Greensleevs, sitä arvellaan englantilaiseksi kansanlauluksi. Kirjallisuudessa siitä on mainintaa jo vuodelta 1580.

Uskotaan niinkin että laulun sävelsi alunperin itse Englannin kuningas Henrik VIII vokotellessaan vaimokseen Boylenin Annea. Ja hyvin sävelsikin koska naimakauppa siitä syntyi. Toki Henrikki sittemmin, kyllästyttyään, teloitutti Annen tekaistuilla perusteilla. Tunnetustihan Henrikillä oli huono tapa päästä vaimoistaan eroon katkaisuttamalla heiltä kaulan.
Tämä mahtava kuningas eleli miehuuttaan 1500-luvun alkupuoliskolla. Oli ankara mies, myös taipuvainen ylensyöntiin ja juopotteluun. Nuorempana oli ollut urheilumiehiä, mainitaan myös runoilijaksi, kirjailijaksi ja muusikoksi.





Muutamia säkeitä tästä kauniista laulusta, olen niitä vähän kuvittanut ja  kommentoinutkin




Sait multa kukkaset toukokuun
ja sen tuoksun sait sekä hurman muun.


Viitanneeko "muu hurma" johonkin salaperäiseen, verhottuun, aidan takaiseen?
Hieman itsekästäkin puhetta sanoittajalta, muistella nyt vanhoja antejaan.


Sait linnun laulun ja lämmön maan
ja se kaikki on ainiaan sun vaan

Näihin lupauksiin että ihan ainiaan kannattaa suhtautua varauksella. Ja mitenkä ylipäänsä on
mahdollista luvata toiselle ikuista linnunlaulua. Eihän kukkokaan käskien laula.


Voi vaieta lintunen
  on kerran päättyvä lento sen

Niinhän se on että mikään ei ole ikuista, päättyy kuin
kanan lento (tai korpin kuten kuvassa)












Sait syksyn tuulen ja talven jään
ja sait harmaat päivät ja poutasään.

Tässä se on se harmaa päivä,  pitkä ja lohduton


 
Sait käydä taivalta vaarojen
ja sä kuljit kuin riemuiten tien sen.

Voi himmetä loiste kuun
ja voi syksy riipiä lehdet puun

Voi häipyä vuodet pois,
mutta yhteinen onnemme ei vois

Onni jota betoninen sydän tässä symboloi
on suorastaan jumiutunut


2.1.2014

Kuvia lumesta

 
 
Harmittaa tämä pimeys, märkyys, lumettomuus. Tammikuuta kuitenkin jo mennään. Hiihtelemään pitäisi päästä, ihailemaan talven maisemia. Piti aivan kaivella esiin muutaman vuoden takaisia kuvia Isosyötteeltä. Siellä ei ollut puutettaa lumesta
 
 




Kelpasi hiihtäjän hiihdellä. Pysähdellä, ihmetellä ja ihailla talvista luontoa.