12.5.2017

Ovia Madeiralta Funchalin vanhalta kaupungilta

Tässä ei tavoitella valokuvaustaiteellisia arvoja kyseessä on dokumentti.  Jos ken ei ole sattunut vierailemaan Madeiran vehreällä saarella eikä käyskellyt pääkaupungin Funchalin vanhan kaupungin kujilla on jäänyt paljosta paitsi. No tai ainakin näkemättä on jäänyt miten ovat paikalliset ulko oviansa maalauksin koristelleet. Suomessahan panostamme lähinnä ulko-ovien lämpöeristykseen ja usein jäykkään vähäeleiseen mahtipontisuuteen, ovissa pyrittäneen usein viestittämään myös talon vauraudesta, niin ainakin kuvittelisi kun ovien hintoja tarkastelee.
Toki  monet meilläkin Joulun aikoihin jonkunlaisen kranssin oveensa ripustavat.



Tällaisten kujien varrella noita ovia kuvailin
Vähän arveluttaisi tälle ovelle kolkuttaa


Haukkoineen päivineen vaikuttava maalaus, luontoihmisen mieleen


Nautiskelijan talo?

Elämän makua




Unikuva - kuva unesta

Niin salaperäinen

Nosti hymyn huulilleni

Yksi suosikeistani, laittaa ihmettelemään mistä on kysymys

Hellyttävä

Petolinnun p...se??

Valinnanvaraa

Olisiko ollut vaikea päättää? Katselemista pitemmäksi aikaa.






 Ei ehkä olisi pitänyt yrittää tulkita, kumminkin itse kullekin pulpahtaa omat mielikuvansa jos näiden ovien eteen hetkeksi pysähtyy.
Sen vielä sanon että ovia oli kujilla ihmeteltäviksi ja ihasteltaviksi paljon enemmän kuin nämä muutamat.

15.3.2017

Rappio


Hassisen kone lauloi rappiosta muunmuassa näin:

On mukavaa olla rappiolla
Olla vaan, täysi nolla
Rappiolla on hyvä olla
Ei huolet paina, ei rasitu polla
Antaudu sinäkin suosiolla taikka
Anna meidän olla


Taidan olla tosikko, kuvittelen että olisi asioita joilla ei voi leikitellä, ovat vakavia.
En ymmärrä millainen on ihmispolon tausta, eletty elämä kun tällaiseen tilanteeseen on ajautunut että on mukava olla rappiolla. Tavallaanhan on tekstissä totuuksia ja inhimillistä menoa, jos on luovuttanut, on aidosti rappiolle niin ei todella huolet paina jos sitten ei ole alkoholin pauloissa kun silloin kai painaisi mieltä että mistä huomisen kaljat. Tuota kehoitusta että antaudu sinäkin en voi hyväksyä. Miksi rappiolla oleva sellaista lähimmäiselleen toivoo? Kateuttaan kenties. "Anna meidän olla" kuulostaa ymmärrettävältä, ei kaipaa aidosti rappiolle oleva moraalisaarnoja ja kehoituksia parannuksen tekoon ainakin niin kauan kun rappioon ei liity todellista ulkopuolisen avun tarvetta.'



No mikä minä Hassisen lyriikkaa olen tulkitsemaan, yksioikoinen ja tosikkomaisuuteen taipuvainen. Tai sitten niin että voisin yksikantaan ilman selittelyitä todeta että en pidä tästä sanoituksesta. Tai tarkemmin ajatellen miksi sanoa yhtään mitään. No kyseessä on aasinsilta, kuva albumistani löysin joitakin kuvio joissa rappio kauniin koristeellisesti tulee esiin, niitä halusin esiin.

Rappiota on montaa lajia. Niinkuin nyt tapojen ja moraalin turmellus. Mielestäni ajallemme tyypillinen
materian, kevyen viihteen ja överiksi menneiden harrastusten arvostus henkisyyden kustannuksella on myös omanlaistaan rappiota.


Enemmän pitäisi lukea hyvää kirjallisuutta, kuunnella korkealentoista musiikkia, filosofoida yksin ja joukossa sekä mietiskellä henkisiä asioita.

Niin kuten sanottu oikeastaan tarkoitukseni oli vain laittaa mahdolliselle katsojalle näytille jokunen kuva jossa rappiota nähtävissä rakennuksissa. Jätetty oman onnensa varaan, ajan, säiden ja vandaalien armoille.










4.3.2017

Pula-ajan lyriikkaa

Kyllä minä myönnän että runojen kirjoittaminen ei ole vahvuuksiani. Joskus nuorempana
lueskelin uteliasuuttani haikuja ja tanka runoja ja koin itsekkin yrittää, siitä tässä näyte:

voitelin sukset

luoksesi oli mieli

maltoin kuitenkin

laittaa kyllin pitoa

jaksaa juttuni luistaa




No korkeintaan auttava yritelmä, eihän tuo todella häävi ole. Itsekritiikki toimi, ymmärsin
että sisälläni ei asusta edes vähäisempää lyyrikkoa. Sitähän minä tuossa tanka muodossa yritin
alleviivata että ei pidä hötkyillä, suksien voiteluun kannattaa satsata sillä jos suksi ei pelaa niin väsyy matkalla, ei jaksa enää keskittyä lepertelyyn.

Kuinka ollakkaan tänään, kymmeniä vuosia myöhemmin, ajattelin että yritänpä uudelleen.
Mutta ei ruvennut ruonon suoni pulppuamaan. Muistin kuitenkin jostain menneisyydestä
runon tai oikeastaan vain sen pari viimeistä riviä, kaksi ensimmäistä riviä työllä ja
tuskalla pusersin jotenkin rimmaamaan osaksi soljuvaa kokonaisuutta.






love is red

dreams are blue

I'm in bed

where are you












12.2.2017

Levada walk in Madeira

Levada das 25 Fontes, "Do Risco", 11 km
Some pictures from levada walk 11.2.2017. The day was rainy, temperature at start +6 C, hard wind and at times rein, but god mood we had and really we did enjoy of this walk.



This is the start



We did walk through a tunnel, dark and narrow, 800 meters long, interesting experience indeed



Good heavens - One lovely vivid young  lady did manage this trip in lace skirt?! 





Tame finch but some different colors than our finches in Finland





Our spectacular guide



Great nature, soul rests, blood pressure decreases



Fresh water









Our guide and one "pilgrim" 



Greetings with flowers to fine companions in this trip, splendid team once and for all!


2.2.2017

Joitakin aitoja ja tarinoita niiden tienoilta

Ei kai tämä nyt kovin kummallinen idea ole mutta aikani kuluksi keräsin kuvia albumeistani jokusen otoksen  joissa näkyy aita. Vähän sitten kuvien alle kirjoittelin sellaista mikä pikaistuksissa mieleeni tuli kuvia tovin katseltuani, että tämmöinen tapaus tämä on.



Itsekeskeisenä ihmisenä laitoin oman kuvani ensimmäiseksi. Pyöräily on minulle mieluinen harrastus ja tällaisista tasaisista maita on mukava polkea, melkein on kuin Pohjanmaalla.



Satuin kerran matkoillani salaiseen puutarhaan. Ulkopuolella paistoi päivä mutta täällä vallitsi salaperäinen hämäryys. Tunnelma oli intiimi, rautaisella koristeellisella aidasta arjesta eristetty.



Lapin kelotuvan yksityisyyttä on korostettu koristeellisella aidalla. Enemmän aita kuitenkin lienee rekvisiittaa. Lumi sitä pehmeästi somistanut, on se mukavampi näin lumetettuna satunaisen ohikulkijankin katsella.



Riukuaita edustaa perinteistä rakentamista. Talvisaikaan enemmänkin osana maisemointia, kesällä kulkuesteinä erilaisille elikoille.

Savossa tällaista sanotaan pisteaidaksi.



Mikäpä siinä lapsen leikkiessä itsekseen kotiportailla, kavala maailma aidan takana 



On tässä kuvassa vain taustaa sanonnalle että mennä yli siitä missä aita on matalin.




On jäänyt aidanrakennus kesken. Mietin että miksi, vai olisiko vain tauko menossa.



Tätä kuvaa ottaessani istuin laudalla jossa keskellä oli pyöreä, halkaisijaltaan noin 30 senttinen reikaä, mitään kiirettä ei ollut. Heleä kesäpäivä, linnut mm kiuru lauloivat ja kärpäsiäkin oli liikkeellä. Aikani ajan hampaan jäystämää ovea ja avaraa maisemaa ihasteltuani poistuin helpottuneena jatkamaan askareitani.



Tämä on vahtikoira. Kävelin ohi ja pysähdyin aidan taa. Koira etäämpää aikansa tuijotti, lönkytti sitten luokseni. Juttelin sille ystävällisesti, ensin ei se mitenkään reagoinut. Ymmärsin että koirahan on espanjankielinen, ulkomailla kun olin. Muutin taktiikkaa, maiskuttelin, päästin ynähteleviä ääniä ja elehdin positiivisesti. Vähä vähältä koira rentoutui, katseli minua pidättyväisen ystävällisesti ja huiskautteli laajoissa kaarissa häntäänsä. Olimme saavuttaneet keskinäisen luottamuksen ja yteisymmärryksen, jatkoimme kumpikin matkaamme omille tahoillemme.



Ruoho aidan takana on vehreämpää



Aidan takaa kurkistelevasta  kissasta muistui mieleeni ainoa ulkoa osaamani Lauri Viidan runo


Siisti täytyy aina olla
sanoi kissa hietikolla
raapi päälle tarpeenteon
sievän pinen hietakeon



Rautaa ja kiveä, kovaa ja kylmää. Jäkäläkasvustot vähän pehmentävät ja kauniita ovat.



Pohjanmaan rannikon vanhaa kaupunkia. Naapuritalot laittaneet aidan katuvierelle suojaamaan yksityisyyttään. Viehättävän kontrastin muodostavat hyvässä maalissa olevat talot ja rähjäinen maalaamaton aidanpätkä jonka alalaitaa riikkaruohot somasti koristavat. Etten sanoisi, kerrassaan harmooninen kokonaisuus.



Siinä on alla jyhkeä isoista kivipelkoista holvattu ikivanha silta. Ajalta jolloin sillat tehtiin ilmam teräs- ja betonirakenteita kestämään sukupolvelta toiselle. Ollaan Varsinaissuomessa. Kesän vihreys parhaimmilaan.
Siinä olisi kosken partaalla, veden solinassa viihtyisä paikka korituolissa kirjaa lukea, kenties välillä torkahdellen. Mukaville ajatuksille kerrassaan otollinen tila.




Jotenkin surullisen kaunis kompositio. Villi kukkaisketo ja piikkilanka-aita. Omalla tavallaan kuin kohtauksia ihmispolon taaperruksesta maan päällä. Vieri vieressä ilot ja surut, kaunis ja arkinen. Voihan niinkin tämän nähdä että aita rajoittaa tai sitten että se on suoja kaunedelle, estää surutonta tallomasta kukkia.

Oman aikansa kuluksi voi blogia näinkin tehdä. Mitään tolkkuahan ei tässä ole mutta olkoon menneeksi.