27.6.2013

Epäsiveellinen tapaus rajaseudulta



Prologi:

Ei tämä ole kovin korkeatasoinen juttu, jätä lukematta jos olet herkkä taipuhdassieluinen ihminen tai muuten vain kiiruinen


Tarina:

Tämä sattumus perustuu tositapahtumaan reilun sadan vuoden takaa, pieneltä peräkylältä itärajan pinnassa.
Kauppamatkoillaan Sergei, laukkuryssä ammatiltaan, oli kulkeutunut Nyhtälän Arviitin harmaaseen pirttiin. Arviitin vaimo Selma oli ostanut kauppamieheltä parsinneulan, pari kyynärää kanttinauhaa sekä jotakin muuta pienempää tarviskalua ja tykötarvetta. Ehtoo alkoi jo painaa päälle kun kaupat oli saatu hierotuksi. Syksyiseen yönselkään ei vierasta päästetty vaan ajan tavan mukaan järjestettiin vieraalle talosta  yösijaa.
Nyhtälän pienessä tuvassa oli vain yksi sänky, Arviitin ja Selman koruton honkapuinen sivustavedettävä aviovuode. Koska pirtissä oli syysmyöhällä melkoisen kalseaa ei vierasta laitettu ovensuurahille öitsimään vaan sai Sergei vieraanvaraisesti nukkumasijan Arviitin ja Selman välissä. Illan hämärtyessä kellistyivät kaikki kolme pidemmittä puheitta yöpuulle. Ja mitenkäpä siinä olisi paljon rupateltu kun Sergei ei suomea puhunut eikä liioin ymmärtänyt, venättä vain vuolaasti suhautellen solkkasi.

Kului siinä tovi kun Arviiti havahtui horroksestaan kummaan ähinään ja kihnutukseen. Aikansa ihmeteltyään mistä on kysymys  tokaisi,  "Kuulehan sie Selma miust ko tuntuu et sinnuu naijjaan"

Selma,  "Voi tokkiisa niihä tuo miustakkii, mokoma turjas muina miehinä eikö paineloo mänemään"

Arviiti, "No mut eihä sellane  ny vällee passaa, sano et koht herkiää eihän tällainen peli ja meno sovi kristillisessä kodissa"

Selma,  "Vaan kun se ryöttä ei ymmärrä suomen sannaa"

Arviiti,  "Nyt ei auta kun lähteä naapurin Nikolaita tulkiksi hakemaan että ymmärtää lopettaa"

Selma, "Tottapa tuo uskoo kun Nikolai tulkkina selvällä venätällä toimittaa asian"

Arviiti ponnistaa ylös pediltä, kaapaisee housut, kumiteräsaappaat ja palttoon päällensä. On jo kovaa vauhtia ovensuussa menossa kun Selma toppuuttaa, "Elähän hosu matkaan Arviiti, ka ku miust tuntuu et hää jo lopettelloo"


Epilogi

Hyvä kielitaito on hyödyksi ihmiselle elämän varsiteillä.


Fuengirolan vuorilla kuntoilemassa

Fuengirolan rantapaseolta ei tarvitse kävellä kuin muutama sata metriä kun vuoret alkavat nousta. Korkeimmat huiput kohoavat n 1200 metriin ("palloantennivuori"). Aurinkorannalla löhöilyn ja tinto veranon litkimisen vastapainoksi vuoret tarjoavat mainioita mahdollisuuksia parempaan elämään ja kunnon kohotukseen. Kulkijalle on tarjolla useita hyvin merkittyjä reittejä. Köysiä, kiiloja ja hakkuja ei tarvita, tukevapohjaiset vaelluskengät riittävät. Vettä kannattaa varata runsaasti matkaan.



Matkalla voi törmätä vuohilaumoihin joita paimenet ja koirat ohjaavat



Taustalla marmorilouhos joita vuorilla on useita

Tässä on käynyt tulipalo, ovat sangen yleisiä täällä

Antennivuori on yksi suosituimmista kohteista. Kohoaa noin 1000 metrin korkeuteen. Sinne voi astella kapeaa asfalttitietä tai sitten jyrkkää vuoripolkua. Laiskempi voi nousta myös autolla maisemia ihailemaan.
Retki rannasta tänne ja takaisin ottaa reippaalta astujalta 7 - 8 tuntia. Matkaa voi helpottaa ajamalla bussilla reilun 400 metrin korkeudessa olevaan Mijasin postikortinkauniiiseen vuorikylään.
Toki retken voi suunnata vain Mijasin kylään, paljon katsottavaa tälläkin paljon kävellyllä reitillä. 

Hiljaisuus ja rauha vallitsevat täällä. Jos keho saakin rasitusta niin sielu lepää.

Antennivuoren tiellä, autollakin pääsee mutta heikkopäisempää saattaa hirvittää.

Taustalla välimeri. Oikein kirkkaalla ilmalla erottuvat Afrikan puolen Atlas vuoret ja Gibraltar.

Paikoin kasvaa mahtavia, ikivihreitä vuorimänniköitä. Porottavassa auringossa tarjoavat miellyttäviä varjopaikkoja.
Pieniä rautatammimetsiköitäkin paikoin.

Vapaana vaeltava hevononen tarkkailee uteliaisuuttaan vaeltajan kulkua. Pieniä liskoja ja pensaslintuja myöskin esiintyy, käärmeenkin voi onnekas bongata.

Alemmilla rinteillä laiduntaa sävyisiä lammastokkia

Kirkkaalla säällä erottuvat Sierra Nevadan lumihuiput

Näitä polkuja mieluukseen astelee

Muudan vaeltaja poseeraa tyytyväisenä valloitettuaan alemmassa kuvassa näkyvän huipun

Tuonne on tarkoitus nousta.


Ja palatessa on alamäkeä
 Sierra Nevada (n 3400m) kangastelee. Kannattaa käydä myös siellä, mahtavat maisemat ja polkuja lenkkeillä.

Suuri ja mahtava EU rahoilla maisemoitu entinen marmorilouhos

Karua ja kaunista. Kuvassa erottuu metsäpalojen sammutusta helpottava palotie. Kiemurstelee Fuengirolan vuorilla n 800 metrin korkeudessa. Autoilla ei saa ajaa mutta mukava kävellä tai polkupyörällä huristella.

Rosmariinia kasvaa rinteillä runsaasti
Näitä piikkipensaita riittää, niiden runsaat piikit ovat nuppineulaakin terävämpiä

Vuoret koostuvat yksinomaan marmorista eli kalkkikivestä


Kääpiöpalmu on ainoa Euroopassa luonnonvaraisena kasvava palmulaji

Tyypillistä maastoa polun varrelta

Polkuja on hyvin merkitty maastoon, muutenkaan aurinkoisella säällä ei eksymisen vaaraa juuri ole.
Hyvää infoa reiteistä löytyy myös Pentti Korpelan kirjoittamasta reittiopaskirjasta.
Fuengirolassa aktiivisesti toimiva Suomela yhdistys (www.suomela.info) järjestää talvikausina joka sunnuntai aamuna yhteiskävelyn Mijasin kylään ja takaisin.

Joka ainoa aamu

Matti ja Teppo väittävät laulussaan että:

Mä joka päivä töitä teen
joka ainoa aamu seitsemäksi meen


En oikein usko että joka ainoa aamu. Yleensä on  vallalla 5 päiväinen työviikko,
viikonloput levätään ja harrastetaan.
Vai onko kyseessä erityisen asuntovelkainen tapaus koska mainitaan laulussa:

kun sä sanot mulle on niin ihanaa
olla oman katon alla


Ei sellaista menoa kauan ihminen kestä, jää lyhyeksi ihanuus oman katon alla.

Mutta koira on pissitettävä joka aamu ja sen on annettava nuuskia kolleegoittensa hajuviestejä




Joka ainoa aamu oli muinoin myös noustava mökin muorin lehmiä lypsämään. Tuskin vällyjen alla kuorsaava  ukkorähjä mielessään hyräili hän:

sen kaiken teen mä siksi vain
koska kulta sä jaksat olla mun omanain 

25.6.2013

Lahjan antamisen psykologiaa

Näin on muinoin viisas kiinalainen ajattelija Tsun Huan pohtinut ja opettanut lahjan antamisen tapahtumaa ja psykologiaa,  mitä se viestii antajastaja mitkä ovat saajan tuntemukset ja sielunliikkeet.

Oppia tästä voisi kiireinen, materialismiin  taipuvainen nykyihminen ottaa. Pohtia tykönään Tsun sanomaa, valaistua ymmärtämään että loppujen lopuksi henki on tärkeämpi kuin materia.

Esimerkkinä tekstissään Tsun käytti naapurin syntymäpäivää. Tuttava oli hankkinut lahjaksi hienon pilkkumin. Lohikäärmes- ja lootuskukkakuvioilla kirjaillun hienon noin yhden kapan vetoisen rypyliäisreunaisen kulhon. Itse lahja  oli siis hieno ja epäilemättä naapurille mieluinen esine. Mutta opetus tulee siinä miten pilkkumi annetaan. Lahjan antajan pinnallisuudesta kielii jos astia ojennetaan töksähtävästi, paljaana ilman minkäänlaista pakkausta. Hyvää kuvaa ei anna sekään jos pilkkumi on kietaistu jo kertaalleen käytettyyn, rasvaiseen ehkä repaleiseenkin sanomalehtipaperiin, käytetystä muovikassista puhumattakaan.

Aidosta antamisen ilosta ja sydämen kyllyydestä kielii hieno kääre. Hillityn herkkäkuvioinen silkkiäispaperi johon hyvällä maulla soinnutettu nauhasidos luo hienon kokonaisuuden. Tällaisen lahjan saanut naapuri aistii oitis että antaja on paneutunut vaivalla lahjaan ja antamisen tapahtumaan, hienon kääreen viestimänä laittaneen palan omaa sisintään lahjaansa.
Sopusuhtainen naapurielo ja keskinäinen luottamus mitä ilmeisemmin syventyvät entisestään kun lahjan antamiseen paneudutaan vaivaa nähden ja sydämen lämmöllä.



Tervan tuoksuinen vene




Pitäisi olla tuoksu mukana näissä kuvissa.
Nostalginen tervanhaju oli vahvasti mukana kun näitä kuvasin.




Selvyyden vuoksi mainitsen että tämä
on paatin perä eli ahteri




Ja tässä keula.
Tekisi mieleni toistaa tuttua säettä:
"vesille venosen mieli"
ja toistankin

Nämä kuvat on itse asiassa otettu kokeillessani upo uutta hankintaani. Canonin EF 100 2,0 UMS
linssiä joka nyt ei varsinaisesti ole tarkoitettu tällaisiin kohteisiin.


Ja tässä vielä kotipihamme hyvä haltija

23.6.2013

Juhannuksena otetut kuvat

Näitä kuvia ei mikään yhdistä, sekava valikoima on. Niin tai se on yhteistä että ovat tulleet otetuiksi mökillä saaressa Juahnnuksena.




Koira satumetsässä menninkäisiä pälyilemässä

Ketunleipiä ja pieniä punaisia palleroita, olisivatko jotain sieniä

Punertava rannan kivi

Itkevä kääpä lahossa lepässä

Aika somistanut

Keltainen korento kivellä

Hämähämähäkki

Koppakuoriainen hellissä käsissä

Tyttö ja koira

Mikähän tämäkin lie

20.6.2013

Pukuvinkkejä juhannusjuhliin







Tämä nyt ei taatusti ole omaa alaani, kaukana siitä mutta mieleeni juolahti että jos on vielä joku juhannusneito tuskailemassa millaisessa asussa juhannuksen juhlassa esiintyisi parhaiten edukseen niin tässä ehdotukseksi muutama mielestäni kesäinen malli. 

Sattuivat kamerani linssiin jossakin kukkaisnäyttelyssä.








Menetetty tilaisuus


Kuva  loputtoman pitkästä sarjasta "menetettyjä tilaisuuksia".
 Sattumoisin taannoin Vilnassa pienellä torilla osuin tilaisuuteen jossa oli myynnissä taidetta, oli taiteilijoita luontitöissään ja sitten tämä pikkuinen poika. Enpäs vaan ymmärtänyt kuin tämän yhden räpsyn ottaa. Aivan mainio olisi ollut tilaisuus.

Istuimia



Monet ahterit, luiset ja hyöteämmätkin, on tämä penkki vuosien mittaan saanut päällään nurkumatta tuta 



Mukava on tässä helteessä pitkään vaeltaneen istahtaa ja paljaita varpaitaan liotella varjoisissa, viileissä vesissä



Penkki on suunniteltu huonojalkaisille luonnonystäville jotka eivät enemmin jaksa seisaaltaan puita halailla



Ilmava, välimerellinen helteisen ilmanalan tuolimalli joka suo tuulenhengen vilvoittaa myös ihmiskehon herkempiä alueita