Hyinen syksy saapuu, tunnen sen jo kylmänaroissa luissani ja herkemmissä sisukaluissa. Kylmyys, märkyys ja pimeys lähestyvät. Kolkko syksy vaanii nurkan takana. Kaikenkarvaiset pasiliskot heräilevät loukoissaan, oikovat ja värisytävät tartuntakarvojaan. Ne tietävät että syksyn synkistämän ihmisen vastustuskyky on haavoittuva. Pimeyden masentama, henkisesti alamaissa oleva ihmiskeho on otollinen kasvualusta pasiliskojen asua ja lisääntyä.
Niinpä pitää syksyyn varustautua. Hyvissä ajoin kaivaa naftaliiniarkusta framille villavaatetta, tikkuri ja aidosta pässinpökkimästä kudottuja pitkävartisia sukkia. Tuulenpitävyyteen pitää syksyn asukokonaisuudessa kiinittää aivan erityistä huomiota.
Myös sisäisesti pitää varustautua, yrittää jollakin ihmeen konstilla ylläpitää reipasta mieltä. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuuus, pitää yrittää uskotella itselleen että 4 vuodenaikaa ovat meille rikkaus. Että syksyn kuulaissa ilmoissa olisi muka jotain mieltäylentävää, vaakasuorassa päin naamaa piiskaava räntäsade olisi haaste iljanteisia varsiteitä taivaltavalle.
Synkissä syysmietteissäni muistui mieleeni isomummani loppukesäisin keittämä mehujuoma. Oli kertomansa mukaan ikivanha kantahämäläinen, äidiltä tytträrille periytynyt resepti. Sillä on perimätiedon mukaan aivan erikoisen hyvä vilustumistauteja torjuva vaikutus. Vitamiinit, hivenaineet ja kivennäiset ovat niin mainiossa keskinäisessä suhteessa että vähänkin heikompiluontoinen pasilli mehun aromin ihmispolossa vainutessaan heti luopuu toivottomana telakoitumisyrityksestään, lähtee oitis etsiskelemään huonommin syksyyn varustautunutta uhria.
Isomummani sanoi että jos lisää vielä muutaman kynsilaukan kynnen mehuaineksiin niin teho on taattu, mutta niin rehellinen ihminen kun olikin uskon hänen tällä kohdin kurillaan piruilleen.
 |
Puolukoita, mieluusti itse poimittuja. Pienet roskat tulee jättää keitokseen sillä niistä uuttuu joitakin erinomaisen hyviä elliksiirejä lisätehoksi mehuun |
Marja-aronia marjat sisältävät käsittämättömän suuret määrät kaikenlaista sellaista joka vahvistaa
ihmisen torjuntamekanismit huikeaan taistoon pasilleja vastaan
 |
Aronianmarjojen sisältämä runsas tanniini on kauhistus ärhäkämmällekin bakteerille |
 |
Omenoiden pitäisi vanhan uskomuksen mukaan olla happamia talvilajikkeita niinkuin esimerkiksi antonovkia tai ookkeroita. Niitä en nyt onnistunut hankkimaan, jouduin turvautumaan näihin puolalaisiin halpaomenoihin. Maksoivat marketissa vain 95 centtiä kilolta. |
 |
| Siellä se muhii nyt oiva lataus Mehu-Maijan häyryissä |
 |
Valmista tuotetta, lisäsin puolet raikasta vettä ja maistoin. Eihän tämä varmaan colajuomiin tottuneille nykyajan kronkeleille kakaroille kelpaisi, senverran on kirpakkaa, tanniinikin jotenkin samentaa kitalaen. Mutta heti ryypättyäni lasin tyhjäksi tunsin vatsassani ja rintaontelossa terveelliseksi tulkitsemaani hiplakkaa värähtelyä, olemiseni yleistilakin ikäänkuin kirkastui, muieli käsittämättömästi piristyi, saa syksy tulla.
Kippis - kokeile itsekin
|
No täälläpä resepti, jota kantsii kokeilla. Aineksetkin löytyvät keitokseen. Aronia ja antonoukka pihalta ja ukko laitetaan metsään puolukat hakemaan. Kiitos...
VastaaPoistaMarja-aronia on haasteellinen, sitkeästi kun vain juo niin kyllä sitä oppii sietämään.
VastaaPoistaEilen keitin pienen koe erän mehua niin että laitoin suhteessa puolet ja puolet marja-aroniaa ja puolukoita.
VastaaPoistaMaku ei ollenkaan hassumpi, puolukka siinä vähän on voitolla ja ehkä hyvä niin.
En keittänyt mehu-maijalla vaan kattilassa (vähän vettä lisäsin) tovin annoin porista ja sitten siivilöin. Aronian marjat ovat sitkeähenkisempiä kuin puolukat eivät aivan hetia ota haljetakseen.