26.8.2015

Laukkuryssä ja epäsiveellinen sattumus

Tämä on kertomus 1900-luvun alkuvuosilta Itä-Suomesta. Tarina sisältää aineksia jotka ahtaasti tulkittuna voidaan katsoa epäsiveellisiksi joten elämänkatsomukseltaan leikittömän, fyysistä sukupuolisuuden esittämistä vieroksuvan kannattaa lopettaa lukeminen tähän välttääkseen saamasta pahan mielen.

Noina menneinä aikoina Suomessa liikkui kiertäviä kauppiaita joita kansanomaisesti kutsuttiin laukkuryssiksi koska tulivat Suomen itäpuolisilta seuduilta. Liikkuivat ison kassinsa tai reppunsa kanssa syrjäkylillä talosta taloon. Oli niitä vähän saksalaisiakin myyntimiehiä, heitä kutsuttiin kauppasaksoiksi.

Korvensyrjän torppa


Muudan tällainen lipeväkielinen ja ripeäliikkeinen kauppias nimeltään Nikolai  saapui illalla Korvensyrjän pieneen taloon jota isännöi Topias, toimeliaana vaimonaan aitan polulla asteli ja tuvassa väkkäränä hääräili Matleena sävyisä emäntä. 
Tarkkaan tutkittiin kauppatavaroita, tingittiin, hierottiin kauppoja, Matleena osti rullan karhunlankaa, vihreänkukertavan pääliinan ja tukevatekoisen äimän, Topias naskalin, paksun pötkylän pikanellia ja liippakiven.

Kun kaupat oli tehty, niinkuin tapa noina aikoina oli, tarjottiin kauppiaalle iltasuurusta, siinä oli uunituoretta ohrarieskaa, makeita haudutettuja hautanauriita, runsassuolaista kirnuvoita, raikasta kaivossa viilennettyä kokkelipiimää ja suolalahnaa. Juomana runsaasti kantavierteistä kotikaljaa pahkakupeista, Topiaan itse puhdetöinä veistämiä.

Paistoipa Matleena makoisat lättysetkin jälkiruuaksi,
runsaan lakkahillon kanssa niitä suut maireina nautittiin


Ilta oli siinä kauppoja hierottaessa jo hämärtynyt, ei voitu miestä yönselkään laittaa. Koskensyrjän tupa oli pieni, vain Matleenan ja Topiaksen sivustavedettävä aviovuode tarjolla yösijaksi. Niinpä asettuivat kaikki kolme sulassa sovussa yöunelle vieri vierekkäin. Mökki kun oli varsinkin aamuöistä jokseenkin viileä, niinpä Nikolai sijoitettiin vieraanvaraisesti keskelle, lämmöllä Topiaksen ja Matleenan väliin.

Eipä mennyt pitkään kun Topias heräili unestaan kummaan kuhinaan ja nuhjaamiseen, hieroi unia silmistään, kuulosteli ääniä pimeyden keskellä, arvaili mistä on kysymys ja loihe lausumaan:

"Kuuleppas Matleena miust ku tuntuu että sinnuu naiaan"

Matleena: "Ka niinhän tuo ryöttä, niinkun kani pistelöö mänemään"
Topias: "No mutta eihän se nyt passaa, kieltele että herkeää"
Matleena: "Milläs kieltelet kun ei ymmärrä kun venättää, ota ja mää kuhtumaan naapurin Kalle, sehän tuo vähän haastaa venättää"

Topias nousee, kiskoo vaatteet niskaansa ja kolistelee jo ulko-ovella kun Matleena toppuuttelee:

"Elähän Topias huoli männä, miust ku tuntuu et hää jo lopettelloo"

Mitä tästä tarinasta pitäisi oppia? No ainakin se että vieraiden kieltn, varsinkin naapurimaissa puhuttujen, taitaminen on hyödyksi monissa tilanteissa elämän varsiteillä. Myös vieraanvaraisuus on hyve, aikanamme vähän tosin häviämässä, mutta tietty varovaisuus senkin kohdalla on paikallaan.
Tapaus vahvistaa myös käsitystä että venäläinen ottaa tilaisuudesta hyödyn jos tavara tai muu hyödyke on huonosti vartioutu, helposti saavutettavissa.



Nikolain varhaisaamuinen lähtö uusia kauppoja hieromaan sujui karun hiljaisuuden vallitessa. Uunin pankolta seurasi Matleenan Tyyne kissa rauhallisesti Nikolain lähtöä, mitä lie yön tapahtumista kissanmielessään ajatellut.

8 kommenttia:

  1. Lipsahti että saksalaiset kauppiaat olisivat kauppasaksoja olisi pitänyt sanoa että kamasaksoja.

    VastaaPoista
  2. Tuo tarina taisi kulkea ympäri maata, aina hieman muuntuen. Jos ei muuten niin ainakin murteen osalta. :) Kulkukauppiaat, kulkumiehet, kulkurit olivat kai sen kertojina. meilläkin kulkumiehiä kävi osin kyselemässä töitä ruokaa ja yösijaa vastaan, osin sitten näitä kauppamiehiä. Pieneen tupaan eivät yösi mahtuneet vaan peti laitettiin saunaan tai navetanylisille. ;) Laukkuryssä nimeä en muista täällä kuulleeni, kulkijat taisivat sitten olla ihan suomalaisia.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tuula kommentista ja mielenkiinosta entisaikoihin. Useammalta taholta olen minäkin tuon tarinan kuullut vähän eri versioina. Ja saunoihin ja heinälatoihinhan ne oikeasti majoitettiin tilanpuutteesta tai muista syistä johtuen. Kiertäviä kaupustelijoita oli monensorttisia mutta kyllä näitä Venäjältä tulleita kai aika usein mainittiin laukkuryssiksi.

    VastaaPoista
  4. Laukkuryssä- nimi on tuttu minulle, mutta tätä kertomusta en ole aikaisemmin kuullut. Vähän epäilen, että äidinäitini, jolta kuulin monenmoista vanhaa tarinaa, ei ole meille lapsille tätä tohtinut kertoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja ihmisiä ovat äidinäidit jotka lapsenlapsilleen tarinoita kertovat, liekö heitä yhtä paljon kun aikoina ennen televisiota. Ymmärrettävää että valikoivat mitä kertovat.

      Poista
  5. Satuin tälle sivulle googlettamalla sanan laukkuryssä. Nimittäin isoäitini kohdalla joissain kirkonkirjoissa lukee avioton, toisissa vähemmän kauniisti äpärä. Sukulaisten mukaan isä oli joku laukkuryssä. Toivottavasti ei nyt ihan tuolla tavalla homma sujunut v.1906.

    VastaaPoista
  6. Laukkuryssät olivat,kuten muutkin sen aikaiset ihmiset,melko taikauskoisia.Niinpä sattui,että tuvassa yöpyvä matkalainen heräsi säännöllisesti toistuviin läpsäyksiin.Kuunteli ja alkoi pelottaa yhä enemmän. Viimein hermot pettivät ja pakeni tuvasta yönselkään. Takin lieve jäi oven väliin ja ei tohtinut ovea avata ,vaan sipaisi partaveitsellä sen irti. Vai vielä kiinni juavistat,ärjäisi mennessään.

    VastaaPoista
  7. Lapinlahden Pällikkäällä tapahtui kerran,että laukkuryssä ja suutari sattuivat samaan taloon. Laukkuryssä kysyi tietä Palomäkeen ja kujeellinen suutari neuvoi hänet ladulle,joka vei suoraan poikien hyppyrimäkeen.Niinpä kontista katkesivat viilekkeet ja muutakin ehkä särkyi.Suutari joutui maksamaan kujeensa ryhtymällä korjaamaan kontin .

    VastaaPoista