25.1.2015

Tulkitsin Heli Laaksosen runon


flotkastunui harakankelloi, auringonkukkia aikaa nähneitä
kyllä niitä on hyvä katsella. Pieni flotkastuminenko muka
suurikin ongelma, katinkontit sanon

Runojen tulkinta ei ole vahvempia puoliani mutta tartun nyt härkää sarvista. Toivottavasti lyriikkaa
syvemmin ymmärtävä ei pahota mieltään jos sattuu tämän lukemaan.

Laitan tähän alkuun Heli Laaksosen runon josta nyt on kysymys.

Naisasianaissi

Nii et mitä kukki
mee olla
poimittavaks
ja ketä semssi
flotkastunui harakankelloi
vaasissas kauan pittäkä?

Me ollan koivupuit

Ripustakka
kellasi keinui
meijä oksil
ottakaa villi vauhti
kullankarvasil kintuillan.

Koivut toki taipuvat
mutta eivät taitu


Nämä Laaksosen runot ovat niin elämänmyönteisiä ja ratkiriemukkaitain että niitä aika ajoin
tulee luettua sulostuttamaan arjen harmautta. On rytmiä ja asennetta, pilkettä ja pää pystyssä kirjoitetuja.

Enkä anna sen haitata että aivan kaikkia murresanoja en ymmärrä. Se surettaa enemmänkin kun oma ymmärrys ei riitä kaikkia runoja avaamaan. Eikähän ne aina ihan helpoiksi ole tarkoitettukaan. Onhan ilo kaksinkertainen kun aikansa pähkittyään valaistuu tai ainakin luulee ymmärtävänsä runoilijan sanomaa.

No tämä Naisasianaissi, näin minä sen olen ymmärävinäni.
Runon alkuosa nyt on vähän itsesäälinen, elämää naisen silmin pohdittuna. Ei kyllä mielestäni tällaiseen alakuloon olisi syytä. Kyllä useampien miesten mielestä naiset ovat hehkuvia ruusuja, salaperäisiä ja kestävät pitkään vaasissa kunhan saavat vettä ja sympatiaa. Ehkä runoilija vähän bluffaa, kirjoittaa ikäänkuin taustaa runon loppuosalle.

"Me ollaan koivupuit" tässä on jo toinen ääni kellossa, aletaan päästä asiaan. Nainen on koivu, vahvaoksainen, kaunis puu.


Ja tuo loppu, miten lämpimillä  sanakäänteillä availlaan karun miehen silmiä. "kullankarvaisil kintuillan" tässä jo aivan lirkutellaan ja niin hauskoin sanoin ja köriläät kun itse kuvittelevat säärikarvansa mustiksi ja karkeiksi, vähemmän puoleensavetäviksi.







Sekin tuli selväksi että kyse ei ole sellaisista mediassa julistavista oikeustaistelija naisasianaisista vaan ihan perimmäisen, "luonnonmukaisen" naisasian ajamisesta. Runoilija aloittanut ilkikurisen hauskuttamisensa jo runon nimestä.


Runoilijalle kiitokseksi

6 kommenttia:

  1. Oi, Heli Laaksosen runot ovat ihania ja juuri sellaisia kuin totesitkin! Täynnä elämää, iloa ja huumoria. Niitä kun lukee niin naama ei pysy peruslukemilla, sillä joka kerta vähintäänkin hymyilyttää :)
    Hienosti tulkitsit kyseisen runon ja tästä tuli tosi hyvä mieli, kiitos! Aurinkoista sunnuntain jatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
  2. Hauska on Heli Laaksosen runoja lukea, eikä haittaa vaikka ei teksti ensi lukemalla aukeakaan...toisella jo paremmin .
    Etenkin tuo Me ollan koivupuit on hauska:)

    VastaaPoista
  3. Anskun kanssa samaa mieltä. Ei ole Heli Laaksosen voittanutta ja erinomaisesti tulkitsit tuon runon. Toi runon vielä lähemmäs. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aivan nyt hämmentävät nämä palautteet

      Poista