Taidemuseossa Esteponassa

Esteponan kaupungissa Espanjan aurinkorannikolla on taidemuseo mukavan näköisessä talossa.

Jos sattuu elämäsi varsitie sivuamaan paikkaa niin poikkea ihmeessä ihailemaan maalauksia ja veistoksia.

Tähän laitan näytteerksi ja houkutteeksi muutamia esimerkkejä sikäläisestä kokoelmasta.

Mielenkiintoinen

Kukka hiuksissa

Tutkielma

Hahmo kivessä

Runsaita muotoja

Sininen tutkielma

Makeilevan kaunista

Siellä oli katsomokin

Kurkistus

Nainen

Neidot valmistautuvat

Näkymä museon pihalle

Turisti tarkastelee taulun signeerausta

Pitkäksi venähtänyt naama,
yksityiskohta isommasta
taulusta

Kun henki oli hienon taiteen parissa ravittu oli vatsan
vuoro. Churroja napostellen sulattelin mitä olinkaan
nähnyt

Nähdä Rantsila ja jatkaa matkaa

Niin se on että taivaan tuulet ja ihmisen asiat kuljettavat meitä elämän varsiteillä milloin minnekin ja kulloin kunnekin. Omalla kohdallani sattui niin että helmikuun viimeisenä, Kalevalan päivänä kulkeuduin Siikajoen keskijuoksulla levittäytyvään Rantsilaan.

Rantsila on paikkakunta Pohjois Pohjanmaalla, liitetty muutama vuosi sitten kuntaan jota sittemmin on kutsuttu Siikalatvaksi. Liekö sitten liittynyt omasta halustaan vaiko joutunut pakotettuna, kalvava pelko paveluiden huononemisesta uhkakuvana, liittymään niin sitä en tiedä.

Sitäkään en tiedä onko mieron tie kohdannut kolmea kunnanjohtajaa, sihteeriä ynnä muuta virkamiestä kun kolme muuta kuntaa Rantsilan lisäksi yhteen laitettiin.

Runsaista soistaan ja paljoista kirkonkylää komistavista patsaistaan on Rantsila tunnettu.

Tässä muutama kuva Rantsilan citystä, harmaana päivänä otetut, mikä sopinee hyvin kylän imagoon.

No mutta itse Sandelshan se siinä korskean Bijou ratsunsa selässä.
 Suomen sodan viimeinen tuima taisto käytiin hänen komennossaan Rantsilassa

Snellman siinä koulupoikana opiskelee suomenkieltä. Vietti kesiään tätinsä
hoivissa kieltä opiskellen

Täällä on riittänyt soita kuokkia,
näiden sitkeiden tosimiesten muistoksi
on patsas pystytetty

Chrisfrid Ganander, Rantsilan kappalainen
1775 - 1790
Kuulu suomen kielen ja suomalaisen
kansanperinteen  kerääjä ja tutkija

Maamies peltoon pehmeään
kyntää kylvää siementään

Kaunis ja hillitty puukirkko, sopiva hartaan Pohjois Pohjanmaalaisen   kirkkoväen hiljentyä

Rotevatekoinen vaivaisukko
kirkon edustalla

Ikäänkuin kirveellä veistetty, leikitön on hahmonsa

Luukku vaivaisukon rinnassa on taideteos.
Jos tulee Guggenheim Suomeen uskon että haluavat mieluusti tätä näyttelyihinsä lainata.

Kaikilta osin ei nykyaika vielä
ole paikkakunnalle saapunut

Arkkitehtuuria ja tekstuuria kylän raitilta.
Hirsitalo henkii lämpöä ja mennyttä aika.

Nelostien varrella kylällä on iso lihamyymälä.
Poroa, hirveä ja sikaa monessa muodossa tarjola.
Koiralle ostin tuliaiseksi poron kylki- ja sääriluita,
ans kattoo miten suhtautuu tällaiseen eksotiikkaan
lehmänluihin tottunut kuonokas

Huumoria ja leikkimieltä

Päivä Uudessakaupungissa

Sattui että kulkeuduin heinäkuun viimeiseksi päiväksi Uuteenkaupunkiin. Ilman sen kummempaa suunnitelmaa katuja käveltiin ristiin rastiin kauniin ilman vallitessa. Niinkuin turistien tapana on, sieltä täältä, hetken mielijohteissa kuvan nappasin.

 

 

Rauman kirjasto on hieno rakennus. Torin äärellä, hieno puisto
vieressä. Ja sisällä ilmainen vessa.

Tämä herra on nimeltään Bernard Henrik Crusell, 1775 syntynyt
Uudessakaupungissa vaikuttanut tunnettu musiikkimies. Sävelsi ja soitti klarinettia.

Oli paraikaa meneillään jokavuotinen Crusell viikko. Satuimme paikalle kun nämä
puhaltajat, mestariluokkalaiset soittivat ilmaiskonsertissa torilla. Hyvin soittivat, osin
oli ohjelmisto sangen vaativaa kuunneltavaa.



Torin kauppias asettelee lenninkejä näytteille, on siinä ihmisten valita.

Vanhemman ajan kuosiin
laittautunut turistiryhmän
tyylikäs opastaja

Merellisyys henkii Uudessakaupungissa

Vanhan kirkon luona. Umpeenmuurattu ovi, mielikuvitus
kuvittelee että sinne on varmaankin ammoin  muurattu viaton neito
ehkä tai jopa todennäköisesti mustasukkaisuusdraaman uhrina.

Pitkään jäimme kirkon penkkiin kuuntelemaan kun nämä virtuoosit hioivat esityksiään.
Kirkossa oli mahdottoman hyvä akustiikka.



 

Nälkä tuli kävellessä. Pooki nimisessä
ravintolassa nautiskelimme saaristolais-
pöydän antimet. Herkullisia, merellisiä,
omanlaisiaan herkkuja.

Katse etäisyyteen



Sielukas



Mietiskelevä norppa

Patsaita ihastelimme Pooki ravintolan patiolla.

Eroottista puunveistotaidetta

"Yhdestäpuusta michangelon" luomus, kuvattu Koljonvirralla Iisalmessa

Tunnetta, elämän makua ja kursailematonta kiihkoa esiinveistettynä puupökkelöstä. Parrakas hahmo alavasemmalla toimitti paikan päällä virallisen valvojan (intendentti) virkaa.