Koiran kanssa lenkillä

Mielipolkuni taas kerran kävelin, kuutisen kilometriä siitä tulee matkaa. Luonnonrauhaa, kirveen koskematonta Merenkurkun aarnimetsää. Koira oli mukana, niinkuin aina, vapaana juoksi, nyt tähän aikaan vuodesta aivan laillisesti.

Siellä se menee, aina pitää mokoman olla edellä. Jos unohtuu haistelemaan jotain niin että pääsen ohi juoksi
hirveällä vauhdilla ohitse.

Siellä on erämaassa rannalla meren tuoma penkki, kelpaa tovi levähtää satunaisen kulkijan, käykää kokeilemassa,
hieno merimaisemakin silmien edessä

Pieni kaistale hiekkaa edellisen kuvan penkin edistalla,
hullaannutti koiran juoksemaan hurjia mutkia

Niinpä siinä käy kun aikansa hurjastelee, stoppi tulee
ja kieli roikkuu

Kielen roikuttamisen lisäksi voi viilentyä kahlaamassa meressä,
ei se uida uskalla, osaa kyllä, kerran tippui veneestä ja hyvin ui koiraa

Tottel af Tottelsroem itse, tuttujen kesken Toto

Kivilohkareiden päältä näkee kauas 

Eipä ole valkoinen hyvä suojaväri elikolle

Janokin oli tullut, suolavesi kelpaa

Tämän nyt laitoin vain siksi että jos joku ken tätä sattumoisin katsoo
on kadottanut tämän näköisen tumpun  niin siellä se on tallessa
polun varresa