Mielipolkuni taas kerran kävelin, kuutisen kilometriä siitä tulee matkaa. Luonnonrauhaa, kirveen koskematonta Merenkurkun aarnimetsää. Koira oli mukana, niinkuin aina, vapaana juoksi, nyt tähän aikaan vuodesta aivan laillisesti.
 |
Siellä se menee, aina pitää mokoman olla edellä. Jos unohtuu haistelemaan jotain niin että pääsen ohi juoksi hirveällä vauhdilla ohitse. |
 |
Siellä on erämaassa rannalla meren tuoma penkki, kelpaa tovi levähtää satunaisen kulkijan, käykää kokeilemassa, hieno merimaisemakin silmien edessä |
 |
Pieni kaistale hiekkaa edellisen kuvan penkin edistalla, hullaannutti koiran juoksemaan hurjia mutkia |
 |
Niinpä siinä käy kun aikansa hurjastelee, stoppi tulee ja kieli roikkuu |
 |
Kielen roikuttamisen lisäksi voi viilentyä kahlaamassa meressä, ei se uida uskalla, osaa kyllä, kerran tippui veneestä ja hyvin ui koiraa |
 |
Tottel af Tottelsroem itse, tuttujen kesken Toto |
 |
Kivilohkareiden päältä näkee kauas |
 |
Eipä ole valkoinen hyvä suojaväri elikolle |
 |
Janokin oli tullut, suolavesi kelpaa |
 |
Tämän nyt laitoin vain siksi että jos joku ken tätä sattumoisin katsoo on kadottanut tämän näköisen tumpun niin siellä se on tallessa polun varresa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti