Romuakin näin luonnon helmoissa

Kylän laidalla käyskelin. Onhan se kaunista katsella kun ovat pellot jääneet oman onnensa varaan. Nittyleinikeitä, tervakkoja ja muita kukkia, hipsuheiniä heilumassa kevyessä kesätuulessa. Ladot tyhjän panttina ikäänkuin eläkepäivien levossa ja rauhassa.

Mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta alkoi pellonreunametsän siimeksestä erottua silmiini jotain outoa.
Lähemmäksi päästyäni jouduin hämmästyksekseni toteamaan että silkkaa romua se oli. 
Paljon ja monenlaista jätettä, tähän laitan muutaman edustavan näytteen paheksuttavaksenne.

Nämä ovat niitä hipsuheiniä, tuulenvireessä hiljaa soutavia 

Siellä kävelin 

Kuinka ollakkaan autolle saapuessani seisoi siinä kiven päällä ylväs siipikarjan edustaja, oman arvonsa hyvin tunteva kanarouva

Aamun kalastajia Välimerellä

Muudanna aamuna maaliskuussa varhain heräsin, karistelin unet silmistäni, nousin, laitoin sandaalit jalkaan ja lähdin kävellä läpsyttelemään pitkin Fuengirolan rantapaseota. Ilma oli kirkas, vähän vielä hämärää. Ja mitä näinkään, kalastajia matalassa rantavedessä pienillä veneillään. Ihan varma en ole pyydystivätkö kaloja vaiko jotakin äyriäisiä.

Puolikuuta vielä sinitaivaalla kun rantaan tulin 

Merenkäynti oli rauhallista

Monta narua menee veneestä mereen

Keramiikkataidetta rantakahvilan seinällä

Innokas virvelimies tullut jo pimeässä apajapaikalle otsalamppunsa valossa 

 

Reilun tunnin reippaan kävelyn jälkeen maistui kahvi auringon ja edullisen hinnan lämmittäessä

Dammen, taidetalo Munsmoossa

Taiteijatalo Dammen sijaitsee Vaasan eteläpuolella Söderfjärdenin meteoriittiaukeaman tuntumassa.
Niin ammoin miljoonia vuosia sitten iskeytyi melkoisen muhkea meteoriitti kauhealla paukkeella maahan, nyt on paikalla suuri tasainen ja viljava peltoaukea, jotain hyötyä meteoriiteistakin.
Taidetalon on luonut graafikko Tapani Tammenpää. Siellä oli tänään avoimien ovien päivä, paikalla taiteilijoita töittensä äärellä, oli hyvä mahdollisuus uteliailla taiteen ystävillä nähdä omin silmin miten taidetta luodaan ja jos rohkeni esittää kysymyksiä.

Tarkempia tietoja paikan omilta sivuilta: www.dammen.fi

On taiteilija asetellut lintujen peräsulkia somisteeksi ja inspiraation sytyttäjäksi ateljeensa ikkunalle
 

Humala kiipeile piha-aitan seinällä

Puucee 

Aitan seinällä tämä oli, en tiedä mitä esittää, silmää se kiehtoi, puun ja raudan liitto

Aitassa työskenteli savtaiteilija, dreijasi hienoja esineitä 

Mestari

Kertoili ystävällisesti ja vuolaasti työstään hän

Odottelevat polttouuniin pääsyä

Nämä ovat kivipaino kiviä

"Vanhassa vara parempi"

Paikalla olleet taiteilijat kehuivat ylenpalttisesti tämä ikivanhan laitteen suorituskykyä ja ominaisuuksia. 

Markkinahumua Köklotin pienessä kylässä

Köklot (Kaukaluoto) on pieni kylä maan ääressä, meren rannalla Vaasan luoteispuolella. Siellä elelee onnellisena noin neljäkymmentä asukasta puhtaan, merellisen luonnon helmassa. Sähköt saivat vasta 1957 ja tien 1975, sitä ennen oli liikuttava venekyydillä.

Järjestävät siellä kyläläiset kesäisin ja syksyisin markkinat, useampana suvena olen siellä käynyt. Kahvit juonut, ostanut jonkun arvan, leipää ja pullia sekä savusiian. Tänä kesänä söin myös grillatun villisikamakkaran, hyvä se oli, vähän olin erottavinani riistan makua.

Täällä faktaa Köklotin kylästä: http://www.korsholmsskargard.fi/index.php?tocID=409&sprak=fin

Kylä lienee sata prosenttisesti ruotsinkiellinen

Vaikka olin paikalla heti kun happening alkoi oli siellä
jo runsaasti väkeä, lie kaikilla huoli että parhaat palat
olisivat jo menneet jos viivyttelee

Markkinapaikkana toimi kylätalo ja sen pihamaa. Talo on toiminut aikaisemmin kouluna.

Leipiä ja makeita leivonnaisia kaupan

Maistiaisia, omatekemiä

Kesäaika kun on, leikkasi turkiskauppias saksilla lampaantaljan kiharoita vähän lyhyemmiksi

Arpakauppa kävi vilkkaana useammassakin pöydässä

Käsitöitä, taidolla ja hartaudella tehtyjä

Koulu lopetettiin vuonna 2000, tässä viimeinen luokkakuva, luokat 1 - 6. Tässä sentään 5 oppilasta,
vähimmillään heitä oli 3.

Kahvia ja herkullisia viinereitä oli myynnissä
koulun entisessä keittiö-ruokasali huoneessa

Näitä ostin 10 kappaletta, yhden sain vielä lisäksi
kaupantekijäisenä. Ai että olivat hyviä, kahvin ja
maidon kanssa pistelin poskeeni parissa
päivässä

Jos näillä nurkilla ajelette niin poiketkaa ihmeessä paikalla, kylältä tie jatkuu vielä viitisen kilometriä Norskatin kylään ja satamaan, laitan sieltä myöhemmin jonkun kuvan näytille mös.

Silakkaongella pikkutyttöjen iloksi

Silakkahan on tunnetusti ihmiselle terveellistä syödä. Myrkkypitoisuudetkin merivesissä senverran laimentuneet että voi näistä useamminkin nauttia. Näinpä lähdimme pikkutyttöjen suureksi iloksi silakkaongelle Raippaluodon siltavesille.

Nuorimmaisen osalle lankesi sadeveden äyskäröiminen veneestä

Siellä häämöttää taustalla apajapaikka. Raippaluodon sillan seutu, virtainen kapeikko.

Havaittavissa hyvää oloa, odotuksen jännitystä

Veneettömät onkivat sillalta, pitkienkin matkojen päästä maakunnista saapuvat silakanhimossaan

Totuuden hetki, silakkalitka vajomassa pyyntisyvään veteen

Keskittyminen olennaiseen on runsaan saaliin perusta

Suomen pisin silta, vähän reilu kilometrin pituinen yhdistää Raippaluodon saaren mantereeseen. Pylonien latvukset sojottavat kahdeksankymmenen metrin korkeudessa raikkaissa merituulissa.

Saaliiksi saatiin noin 8 litraa kirkassilmäisiä silakoita pilakoita. Niistä riitti naapurienkin pannuihin kirisemään.

Kalalokki seurasi aikansa kuluksi reimarin nenässä paluumatkaamme

Kotisataman rantavajoja