Kylän laidalla käyskelin. Onhan se kaunista katsella kun ovat pellot jääneet oman onnensa varaan. Nittyleinikeitä, tervakkoja ja muita kukkia, hipsuheiniä heilumassa kevyessä kesätuulessa. Ladot tyhjän panttina ikäänkuin eläkepäivien levossa ja rauhassa.
Mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta alkoi pellonreunametsän siimeksestä erottua silmiini jotain outoa.
Lähemmäksi päästyäni jouduin hämmästyksekseni toteamaan että silkkaa romua se oli.
Paljon ja monenlaista jätettä, tähän laitan muutaman edustavan näytteen paheksuttavaksenne.
 |
Nämä ovat niitä hipsuheiniä, tuulenvireessä hiljaa soutavia |
 |
Siellä kävelin |
 |
Kuinka ollakkaan autolle saapuessani seisoi siinä kiven päällä ylväs siipikarjan edustaja, oman arvonsa hyvin tunteva kanarouva |
