Paitaa ostamassa Fuengirolassa

Siinä minä kävelin Fuengirolan feria-alueen laidalla, lauantaipäivän kirpputorimarkkinoille oli matkani.
Ilmat olivat huhtikuun alussa hieman viileät, flannellipaitaa olin lämmikkeekseni menossa etsiskelemään. Pehmeätä jo jo ihmiseen totutettua, kaksi euroa olin mielessäni asettanut maksimihinnaksi.

Markkina-alueen laidalla kiinnitti huomioni erikoisen kimeä pärinä. Lähdin ääntä kohden, pian näinkin maalaisemännän parkkeeraamassa motoroitua potkulautaansa. Reppu selässä päräytti paikalle, ilmeisesti vuorikylistä toriostoksille laskeutunut. Pahaksi onneksi oli oma kamerani repussa, en ehtinyt ajoissa saada esiin kuvatakseni tämän reipashenkisen motoristin. Juohtui ihan mieleeni vanha insinöörivitsi takapuolen päristimestä jonka insinöörit olivat suunnitelleet, muuten oivan pelin mutta ei sopinut takapuoleen eikä pärissyt. Toista oli maalaisemännän päristin, pärisi ja kulki, ehkä olikin kouluja käymättömän kyläsepän tekosia.

Aivan potkulaudan viereen olivat kukkaisihmiset paikoittaneet vanhan Mersunsa, ilmeisimmin paljon maailmaa nähneen vanhuksen. Auton somistelusta päätellen harrasta kirkkokansaa, ehkä hieman hippiyteen myöhäisheränneitä. Rekisterilapusta päätellen Hollannin tasamailta ovat tänne etelän aurinkoon, vuorimaille vaeltaneita nämä.

Sitten näin todellisen easy riderin, vanhan äijän turjakkeen, englantilaisen. Moottoripyörällä liikkui ukko, eikä millä hyvällä prätkällä, persauksensa alla jylisi kuusisylinterinen Triumph, vanhan kunnon Tiikeritriumfin manttelinperijöitä. Ei ole mikään japanilaisrimpula tämä, tyyliä ja perinnettä, ei istu tällaisen omistaja tyhjän päällä. Kyseessä oli selvästi omien polkujensa kulkija. On heitä jotka eläkepäiviään kiikkustuolissa viettävät ja sitten toisenlaisia, miehiä joille tie ja uudet maisemat ovat haaste. Kuvan motoristi kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, kateeksi vähän käy valintansa.

Löytyihän se paitakin, lämmin oli, vähän iso mutta mukava ja vain yhden euron kauppias pyysi, en kehdannut edes tinkiä. Aika ryhdikkäältä, vähän käytetyltäkin se vaikutti. Kun tällaisen sisäänajetun vaatteen ostaa niin sitä aina mietiskelee että minkähänlainen on edellinen asuja ollut. Onko edes ensimmäinen haltija, onko ihan itse ostanut vai onko vaimo tai joku muu läheinen hankkinut.
Entäs että porvari tai kommunisti, lihakauppias vaiko maanmittari saati vaikka kirjailija, tiedä vaikka tummaihoinen. Ja miksi on hyväkuntoisesta vaatekappaleesta luopunut, lihonut laihtunut, köyhtynyt rikastunut, vaimo salaa realisoinut.
Oli miten oli niin paljon mielenkiintoisempi ostos kuin että kaupan hyllyltä noin vain uuden ilman omaa historiaa olevan ostaisi.