7.11.2013

Tositarina todellisesta hätätilanteesta


Tapahtumat sijoittuvat pohjoisen Savoon 1930-luvun puoliväliin ja vakuutan että tarina on ehdottomasti totta, onhan sen aina luotettava setäni, maailmankiertäjä ja suuri komeljanttari minulle naama totisena kertonut. Mitään en ole siihen lisännyt (paitsi autenttiset kuvat) enkä mitään pois ottanut.

Jussi ja Hilma Niiranen asuivat vähäistä maatilaansa hevosen, lehmän ja kahden sikansa kanssa rauhaisassa peräkylässä kauniin lammen rannalla. Kirkolle oli matkaa kolmisen peninkulmaa ja rapiat. Tapahtuman aikoihin kituuteltiin keskitalven kaamosta, pakkanen oli ankara, lumi höttöä ja
upottavaa. Jussi lämmitteli mökkiään, rasvaili suksiaan ja odotteli hiihtokelejä, oli näet kertynyt erinäisiä asioita kirkonkylällä toimitella.


Jussin ja Hilman mökki kesäaikaan kuvattuna.
Seinustalla vaali Hilma komeaa takiais pensasta.

Jussin menopaluulatu talvisessa koivikossa

Vanhan papin eläköidyttyä täysin seurakuntaa palvelleena oli paikkakunnalle vastikään kirkkoherraksi asettunut muudan Justus Fyrlander, vakaa ja väkevä körttiläisyyteen taipuvainen sananjulistaja ja hänellä oli vaimonaan Hilman nuorempi sisko, Lempi nimeltään. Oli jo marrasmarkkinoilla sovittu
että Jussi yöpyisi talvisella kauppareissullaan vieraana pappilassa.
No lopulta suojasi ja senjälkeen vähän pakastui. Jussi sonnustautui matkaan, sujutteli pitkin harjanteiden kupeita, järvien selkiä ja aavoja suomaita kirkolle.

Osti Jussi uuden Billnäs merkkisen laadukkaan kirveenterän, saapasrasvaa, pikilankaa ja äimän sekä naskalin. Hilmalle lyhyt- ja siirtomaa-tavarat niinkuin oli emäntä lapulle ostoslistaan kosmoskynällä kirjoittanut.
Viimeksi sivakoi Jussi eläinlääkärille ja tinki 500 gramman pirtureseptiä sialle kupeillaan punoittavalle ihottumalle siveltäväksi helpottamaan porsaan oloa.
Tohtori kyllä arvasi mihin pirtu lopulta päätyisi mutta hyvänahkaisuuttaan kirjoitti Jussille, lupsakalle miehelle pahemmin nurkumatta reseptin. Niin oli hän aina kirjoittanut menneinäkin talvina. Apteekista lunasti Jussi spriin ja ostipa purnukan sinkkipastaa ja pikkupullon kanferitippoja ja lyijyvettä yksin tein varaksi vaivoihin jotka ihmispoloa alati uhkasivat. Uskoi myös Hilman tällaisesta ennakoivasta huomaavaisuudesta ilahtuvan, sillä onhan totta että erilaiset epämääräiset kolotukset ja nivelvaivat enemmän juuri naisihmisiä kiusaavat.

Pappilassa ruustinna, Lempi sisko, oli varautunut huolella Jussin vierailuun, päättänyt yllättää ja ravita mieluisen vieraan tavallista juhlavammalla ateriakokonaisuudella.

Alkupalaksi oli kevyttä varsisellerikeittoa jonka päälle raputettiin reilusti vahva-aromista parmesaan juustoraastetta, mukaan soppaan oli sipullettu palsternakkaa, porkkanaa, kynsilaukkaa sekä runsaasti persiljaa, mausteena pippureita, laakerinlehti ja lähinnä kauniin värin vuoksi paprikajauhetta.
Pääruokana oli kokonainen uunissa paistettu salvukukko, riisillä ja runsailla yrttimausteilla pinkeäksi täytetty siivekäs. Aterian kruunasi sisämaassa harvoin tarjottu tyrnisorbetti ja kirkkoherran tarjoama piripintainen pikari makeaa Malagan viiniä. Mistä lie viinin hankkinutkaan, salaperäisiä saattavat olla ovat Herran palvelijankin tiet.





Kovasti oudoksui Jussi hengessään outoja eväitä mutta pitkästä hiihtomatkasta ankaran nälkäisenä pisteli poskeensa kummemmin kursailematta kaiken mitä tarjottiin. Pieneen supliikkiin taipuvaisena kehuikin syönnöksiä suupalojen välillä ja jäyhästi kumarteli kiitokseksi mainiolle emännälle
laatusanoja säästelemättä.
Hetki siinä vielä turistiin, kuulumisia vaihdettiin, ilmoja ja hallituksen toimia siunailtiin. Jussille oli pappilan vierashuoneeseen salin perälle petattu vuode. Pehmeälle matrassille kellahti Jussi oikoiseksi pömpöttävän mahansa viereen tuuheasti röyhtäillen ja raskaasti huokaillen.



Uni ei kuitenkaan heti tullut, vatsassaan koki Jussi outoja tuntemuksia, onttoja kurmahduksia ja lupsahduksia suolten mutkapaikoissa. Eivät olleet maalaiset sisukalunsa illan mittaan tarjottuihin herkkuihin ja mausteisiin tottuneet. Vähitellen paine mahassa kasvoi piinaavaksi, ei tullut helpotusta vaikka laski Jussi varovasti ulos narahdellen suolikaasua sakeina pöllähdyksinä.

Pakko oli nousta ylös ja lähteä vatsaa kaksin käsin pidellen kohti helpotusta, toilettia joka Jussin pahaksi onneksi sijaitsi aivan suuren pappilarakennuksen vastakkaisessa päässä. Ison salin läpi kävellessään Jussi realistina ymmärsi että halusdi hän tai ei niin suoli tulee vääjäämättä
purkautumaan peräsilmän kautta ennenkuin hän toilettiin ennättää. Mutta hätä ei lue lakia, Jussi tempaisi salin nurkassa pahaa aavistamattomana yöuniaan nuokkuvan ison fiikuksen ruukustaan, päräytti mittavan, myrkyllisesti porehtivan harmaanvihreän jätöksen ruukun pohjalle ja asetti fiikuksen siististi takaisin vanhalle sijalleen.

Viikon kuluttua tapahtumasta sai Jussi kirkkoherralta lyhyen kirjeen. Vakaalla käsialalla oli siihen kirjoitettu:

Parahin Jussi,

 

Kaikki on anteeksi annettu kunhan vain kerrot missä se on.

 

Terveisin J Fyrlander ja vaimonsa Lempi

 

4 kommenttia:

  1. Haha... hauska juttu. Kirje oli parasta..:)

    VastaaPoista
  2. Päivä pelastettu, kyyneleet silmistä tippuvat, mutta ei suinkaan surusta... Kai Jussi kertoi, missä se on?

    VastaaPoista
  3. Kiitokset Orvokille ja AINAlle että jaksoitte lukea. Enempi kuitenkin aikani kuluksi kirjoittelen, etteivät aivot aivan vanhuuttaan jähmettyisi

    VastaaPoista
  4. Hauska tarina ja hyvin kerrottu :)
    Ennenkuin pääsin tarinan loppuun, luulin että fiikus alkoi kasvaa huomasti kun sai lannoitusta, vaan ei sentään :D
    Kiva punainen mökki.
    Hyvää Isänpäivää ja sunnuntaita.

    VastaaPoista