Kaikessa rauhassa istuskelin mökkilaiturilla. Yhtäkkiä paikalle liihotti perhonen. Nopeasti ja mutkitellen se lenteli tovin sinne tänne. Vilkuili minuakin syrjäsilmällä, huomasi sitten samettiruusut ja oitis laskeutui niitä tutkimaan. Vai oliko vähän hienohelma narsisti, halusi poseerata sävysävyyn kukissa ilokseni ja tullakseen kuvatuksi väriläiskäksi harmaaseen blogiini.
Niin tai näin, kaunis se oli kuin konsanaan kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti