Vanha maisemakuva Oulunjärveltä

Land`s end
Cornwallissa lienee tunnetumpi mutta maanloppu tämäkin
Lienee 30-lukua ja Oulunjärveltä

Kuivunut flada

Raippaluodon saaren metsissä on kymmenittäin fladaneita. Pieniä soita, alavampia painanteita elävöittämässä metsäistä maastoa.

Ei niissä sinänsä mitään ihmeellistä ole, mukavan näköisiä, pehmeitä keitaita. Isoimmilla pesii kurkia, hirvet tuntuvat viihtyvän näiden laiteilla, aika usein kasvaa myös hyvin karpaleita sammaleessa. Osman käämejä, niittyvillaa ynnä muita kostean paikan kasviksia, joskus hillojakin.

Näissä kuvissa nyt mitään kummempaa ole, vähempikin olisi riittänyt. Kuvasin kun oli kauniita pilviäkin taivaalla ja laitoin muistoksi hikisestä retkestä runsaslukuisten sääskien ympäröimänä. Olihan vähän taka-ajatuksena että jos hilloja, ämpäri oli mukana. Tämän fladanin flooraan eivät hillat kuitenkaan kuuluneet, karpalon raakileita kyllä paikoin näkyi.

Emot ja poikaset

Oli emäntä liotellut tomaatteja ja laittanut pyyhkeen päälle kuivumaan.
Kuvittelee  kai että niissä on pinnalla myrkkyjä tai jäämiä huonosti kätensä pesseiden poimijoiden jäljiltä.
Huvitti minua tällainen touhu, en toki maininnut mitään. Pääasia ettei kuori niitä, menisi hukkaan
parhaat vitamiinit ja kivennäisaineet.
 

Björköön vanhat piirongit

Vaasanseudun läntisemmässä  saaristossa (Raippaluodon Björkö) eleltiin aineellisesti ottaen 1800- luvulla sangen vaatimattomissa ruotsinkielisissä oloissa. Kalasteltiin, viljeltiin heinää, lampaita ja joitakin lehmänkantturoita pidettiin, hylkeitä metsästettiin. Luonto oli kauniin karua. Antoisa mutta ankara meri oli arjessa läsnä. Ei ollut sähköä eikä maayhteyttä mantereelle.

Elinolot herättivät asujaimissa tarpeen ja kaipuun johonkin kauniiseen mitä katsella lähellään. Yksi käytännön ilmentymä oli rakentaa ja koristella taidokkaita kaappeja. Puutyö edellytti merkittavää kädentaitoa mutta erityisesti hivelee silmää kaappien koristemaalaukset. 

 

Kovasti ovat ajat muuttuneet. Nyt ollaan hillittyjä. Hienoja laatumerkkejä tai sitten "yksilöllistä" Ikeaa, robottien työstämää lastulevyä synkän harmaaksi väritettynä. Ja annas olla kun muoti muuttuu niin eikun käyttökelpoinen piironki kaatopaikalle.

Elämä keskittyi yhteen huoneeseen, tupaan. Oli oma nurkkansa naisille ja toinen ovensuussa miehille. Lämmön ja valon lähteenä toimi jyhkeä avotakka.



Kukkaisaiheet olivat tyypillisiä
 



Jokaisella mestarilla oli omat mallinsa puutyössä
 ja maalauksissa.



  





Tällaisten taideteosten keskellä oli ihmisen hyvä asua. Katse unohtui kukkiin ja puun hienoihin muotoihin.
Unohtui siinä pienet murheet ja mahdollinen nälkkä huonojen kalansaaliiden aikoina.
 

Eikä kainosteltu käyttää värejä.
Jokainen kaappi oli yksilö, tarpeen mukaan usein paikanpäällä valmisteltu.
Näitä ei muodin oikkujen mukaan vaihdeltu, siirtyivät isiltä pojille.

(Kuvat otettu Mårtensin museossa Björköbyyssä)

Sateenkaari kello 23

Illalla yhdentoista maissa ihailin kotipihallani mahtavaa (kaksois)sateenkaarta. Innoissani  otin siitä käsivaralla kuvia. No vähän suttuisiahan niistä tuli, enkä hädissäni ja taidon puutteessa aukkoja ja valotusaikojakaan ymmärtänyt  optimoida saati jalustaa hakea.

 Mutta näky oli mahtava livenä katsella, siksipä ripustan omaksi ilokseni kuvat tänne blogipäiväkirjaani, sieluni silmin ehkä tavoitan näyn ainutkertaisuuden myöhemminkin. 

Puutarhan romantiikkaa, hupimaja (lusthus)
 sateenkaaren alla, illan hämyssä ...

Illan valoa ikkunan läpi

Vanhanaikaisia keltaisia kukkia pihan kiven kupeessa