Vaasanseudun läntisemmässä saaristossa (Raippaluodon Björkö) eleltiin aineellisesti ottaen 1800- luvulla sangen vaatimattomissa ruotsinkielisissä oloissa. Kalasteltiin, viljeltiin heinää, lampaita ja joitakin lehmänkantturoita pidettiin, hylkeitä metsästettiin. Luonto oli kauniin karua. Antoisa mutta ankara meri oli arjessa läsnä. Ei ollut sähköä eikä maayhteyttä mantereelle.
Elinolot herättivät asujaimissa tarpeen ja kaipuun johonkin kauniiseen mitä katsella lähellään. Yksi käytännön ilmentymä oli rakentaa ja koristella taidokkaita kaappeja. Puutyö edellytti merkittavää kädentaitoa mutta erityisesti hivelee silmää kaappien koristemaalaukset.
Kovasti ovat ajat muuttuneet. Nyt ollaan hillittyjä. Hienoja laatumerkkejä tai sitten "yksilöllistä" Ikeaa, robottien työstämää lastulevyä synkän harmaaksi väritettynä. Ja annas olla kun muoti muuttuu niin eikun käyttökelpoinen piironki kaatopaikalle.
Elämä keskittyi yhteen huoneeseen, tupaan. Oli oma nurkkansa naisille ja toinen ovensuussa miehille. Lämmön ja valon lähteenä toimi jyhkeä avotakka. |
Kukkaisaiheet olivat tyypillisiä |
Jokaisella mestarilla oli omat mallinsa puutyössä ja maalauksissa. |
Tällaisten taideteosten keskellä oli ihmisen hyvä asua. Katse unohtui kukkiin ja puun hienoihin muotoihin. Unohtui siinä pienet murheet ja mahdollinen nälkkä huonojen kalansaaliiden aikoina. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti