Vihkikirkkoni

Viikolla matkani vei minut Pohjois-Pohjanmaalle, siippani kotikonnuille. Tässä nyt  kirkollisia muistoja ja kuvasatoa iltakävelyni varrelta.





Kauniit kukkaset reunustivat tietäni

Uuden ajan kirkko. Yritän olla suvaitsevainen ja kätken kummasteluni sanomalla että
kauneushan on katsojan silmässä.

Risti katolla auttaa ymmärtämään että kyseessä on kirkko.

Vihkikirkkoni, sitä ei enää ole. Kovan elämän sivuraiteille suistama ihmispolo on sen jo vuosia sitten polttanut. Kovin ikävä tapaus, sekä vanhan puukirkon ystäville että polttajalle.

Vanha kellotapuli on säästynyt tulelta
(luonnossa se seisoo suorana)

 

Tähän aikaan ja lähestyvään talveen vanhoista muistoista herätti hieno hiihtäjäpatsas kirkon läheisyydessä. Pitäjä on kuulu hiihtäjistään.
 



Konstailevia kuvia

Nämä kuvat ovat silkkaa konstailua, ihan aikani kuluksi ja huvin vuoksi vain.

Mitään syvällisempiä saati taiteellisia päämääriä ei näihin liity.

 

 

Tuomiopäivän aattona

Sudenmarja unessa nähtynä

Pieni kateudesta vihreä puusydän
puupedillä

Luonto kuolee, maailmanloppu lähestyy

Yölintuornitologin t-apidan etumus

Silta yli vihreän virran
 

Sarjasta ihmisiä työnsä ääressä

Virisen tunturin kukat

Muutama vuosi sitten kiipeilin Virisfjälletillä kameran kanssa. Ruotsin Lapissa tämä hieno tunturi ylväänä seisoo, huippunsa kohottaa melkein 1200 metrin korkeuteen.

Kukkien nimistä en tiedä mutta kauniita ne olivat, saivat unohtamaan hikisen nousun.

 Sitäkin ihmettelin että niin korkealla karuissa oloissa jaksavat monilukuisina kukoistaa.

 

 

Kämmekkäkasvi ja tunturiniityn villaa
 



Pieniä valkoisia kukkia - kuin tähtiä ikään

Hillat versoivat vahvassa lannoitteessa, luomua tulossa

Kaunis kukka

Ryväs hennon lilanvärisiä kukkasia

Tällaisissa maisemissa kukat versoivat. Hieno on täällä ihmisenkin taivastella.

Kellokukkia ylämäessä

Arvelen että vuokkoja

Lisää vuokkoja

Pieniä keltakukkia ja kuvaajan varjo

Niitä on niin monta

 

Kulleroita ovat, Lapin kukkia, nämä tunnen

Oli siellä sinisiäkin kukkia. Lemmikeitä?

Ihmisiä mieliharrastuksensa parissa

Maamoottorimiehet vempeleensä lumoissa Iisalmessa

Onnelliset miehet poseeraavat, saivat lopulta koneensa käyntiin. Moottorin putputus
oli suloista musiikkia heidän korvilleen. Iisalmen rompenäyttelyssä otettu kuva.

Höyrykoneen käyttäjä ei päätänsä alaha paina, näitä ei ole joka pojalla.
Kokkolan maatalousnäyttelyssä.

Harrastuksena sonni. On varmasti mukava selkänoja.

Klobbskatin kalasatama harmaana päivänä

Raippaluodon saaren länsireunalla avomeren äärellä sijaitsee Klobbskatin kalasatama.

Harmaan keskipäivän aikaan siellä ulkoilutimme koiraa. Kalasataman hajut ja

lokit kiinnostivat silminnähden hurttaamme.

 

Kävelyttäjämme

Troolarit

 



Varjot veen ja vanhat autorenkaat uusiokäytössä.

 

Trooliverkkoa kuivalla maalla



Tuo levy ui troolia laskettaessa vedessä aluksen sivulla,
kiskoo troolin suuta avoimeksi kalojen mennä.
 

Klobbskatin satama



Lokkien suosima laituri

Tällä laiturilla tulee liikkua varovasti jos ei ole
vieraileva vapaa-ajan veneilijä ja on uimataidoton



Sataman länsipuolella avautuvat apajat. Silakka on pääsaalis mutta myös mainiot siikavedet täällä lainehtivat.

Ja ajaessamme autolla kotiin alkoi sade.