Meren jäällä harmaana päivänä hiihdin

Tämä on päiväkirjanomainen merkintä parin tunnin hiihtomatkasta meren jäällä. Pakkasta pari astetta, tyyntä, ilma harmaa, maisemat mustavalkoisia, ankeaa.

Siinä oli heti rannassa pieni saari

ja toinen saari, hieman isompi,
paikka kesämökille

Harmaata, hiljaista, kaikki uinuu. Jää paljon tilaa hiihtäjän ajatuksille.

Koira juosta nulkkasi mukana. Tuplamatkan taivalsi kun kaikki vesikivet, saarten rannat ja
kettujen jäljet piti tarkastaa. Huilasi ainoastaan kun pureskeli pois lumipaakkuja
varpaittensa väleistä.

Sattuipa mökkinikin ladun varrelle

ja sauna, kuuset niitä vartioivat.
Haiku olo pyrki pintaan,
kesään, valoon ja lämpöön
pitkä aika

Viime kesänä noiden kaislojen takana oli heinäsorsalla pesä

Täysin hiljaista, vain suksien vieno suhina lumessa mutta sitä ei lasketa, siihen korva turtuu

Ei suhise kaislikossa, ei edes suhahtele, hiljaa ja jäykkinä seisovat

Saari on pieni ja autio. Yksinäinen paika, jokunen leppä ja koivu somistaa karun kivikon.

Onpa siinä luonnonystävä rantakuuseen laittanut telkälle pöntön pesiä.

Tässä, jään alla on ansa. Julma iskukoukku vaanii nälkäistä haukea. Kalastaja lienee raudoittaja
kun on laittanut siimansa kiini ohueen betonirautaan.

Ei tämä ole kevään merkki, on sulapaikka, läpi ankaran pakkastalvenkin  vesi näillä kohdin lainehtii.

Saattaa olla salakavalasti ohut lumikerros pällä. Kerrotaan takavuosina erään kalastajankin tähän moottorikelkalla
ajaneen. Onneksensa vettä oli vain leukaan asti kun hölmistyneenä kelkkansa ohjaksissa meren
pohjassa istui.

Missä viipyy kunnon talvi, lumi ja pakkanen

Tämä talvi ei ole tähän mennessä ollut mistään kotoisin. Helmikuu jo puolessa eikä tietoakaan pakkasista, luminietoksista, hankikannoista ja hiihtoretkistä. Harmautta, musta maa, räntää ja pimeyttä.

Mutta koira tuo mokoma ei talven ankeista ilmoista paljon välitä, ulos vain haluaa ja vaatii ihan joka säällä.

Eihän tällainen synkkyys kuvauksellinen ole, otin kuitenkin kameran mukaan ja painelin hurtan kanssa kylän laidalle, lähimetsään ja pelloille käyskentelemään.

Latoja, paljon latoja näin. Siellä ne jotenkin noloina jököttävät tyhjillään, ilman käyttöä ja virkaa.
Pellot paljolti paketeissa ja rehut rumissa muovikääröissä

Tyhjän panttina heinäseipäät, muistoina vanhemmilta ajoilta

Talvinen törröttäjä

Oli siellä ollut metsurikin askareessaan

Muurahaisten kotejakin näin.
Mitähän miettivät kun ei ole lunta talvella kattona pesässä.

Retken ainoa väripilkku

Ankea näky, ei ole omiaan kohottamaan onnettoman harmaan talven aiheuttamaa alakuloa

Tällaistakin tavaran varastointia pellonreunametsästä löyti.  Mitähän tuumivat jänikset ja muut metsän elävät saati
sitten paikalle sattuneet kaunosieluiset luontoihimset.

Kaverini kävelyllä

Ennenmuinoin lapsuudessani oli vanhemmilla ihmisillä ja äidilläni tapana sanoa "Piirrän ristin seinään" jos tapahtui jotain odottamatonta, toivottua. Tapa on jossain määrin käytössä myös päivinämme, esimerkiksi asuinkumppanini joskus (usein) harmistuksissaan ojentaa "Kyllä minä ristin seinään piitrrn jos kerrankin muistat laskea WC-pytyn kannen alas"
Tämän ladon haltijalla lienee ollut todella merkittävä syy laittaa risti seinään.