Pärnussa kävelin

Yhden lokakuun viikon vietin Pärnussa. Kävelin paljon, useita tunteja päivittäin. Kuljetin kameraa mukanani, se on tullut tavaksi, kuin uskollinen koira usein remmin päässä. Nähdessäni mieltäni kiinnostavan kohteen laukaisin sen kummemmin pohtimatta. Ennenvanhaan oli toisin, piti harkita kun filmi oli kortilla ja kallista. Omanlaistaan tajunnanvirtaa on tämä kuvamateriaali.

Kuinka ollakkaan juuri kun astelin ja  ihastelin näkymiä vanhan kaupunginosan ytimessä Pikk kadulla ajoi paikalle paloauto. Savua ja tulta ei näkynyt, asensivatkin vain tuon punavalkoisen muovinauhan, jotenkin kai eristivät rappiotilassa olevan ikivanhan aikanaan varmasti hienon talon. Jotenkin sääliksi kävi talovanhusta.

Näkymää hotellin katolta. Tästä voi päätellä että on syksy, Pärnussa on paljon puistoja ja rakennuskanta on matalaa ja monimuotoista.

Graffiti taidetta rannan tuntumasa. Katseen kiinnitti tuo valokuvamainen tutun näköinen auto, Ladahan tuo varmaan on.

"WHERE IS THE LOVE" kolkon betonin pintaan kirjoitettuna?! Kovaksi on joku kokenut maailman menon.

Kokonaisvaikutelma on kuin usein Suomessa, töherrystä ja vakavamielistä itsensä toteuttamista sekaisin.

Kaikella on aikansa. Näiden puiden elinkaareen on ihminen voimakkaasti puuttunut moottorisahoineen.
Vaikka sisimpäni onkin yksinkertaisen metsätyömiehen sielu suretti näiden puiden kova kohtalo.

Tämä seisoi omakotitalon ikkunassa, verhon ja ikkunalasin välissä. Pysähdyin katsomaan, kummastelemaan että onko siinä täytetty koira, aivan kuin kivettynyt se oli. No elävä se oli kuitenkin, tovin kummasteltuani se heilaitti pari kertaa häntäänsä

Ohan lokakuun loppua, ilma oli kolea, maisema merelle ankea

Pärnu on varisten kaupunki, joka puolella niitä näkee. Ovat aika rohkeita, nämäkin hyisessä rantavedessä

kahlaavat antoivat pelkäämättä itseään tarkkailla.

Mikä lie parasta Pärnussa. Meri, hiekkaranta, vanhakaupunki, monet puistot, halvat hinnat.
Kelpaa ihmisen rauhallisesti käyskellä ruskan värittämässä maailmassa.

Ainakin kahdeksan ihmistä mahtuisi tähän lepuuttamaan jalkojaan, tarkkailemaan mahdollisia ohikulkijoita,

ehkä toviksi meditoimaan, värikkäiden lehtien innoittamana mielikuvat ehkä nousisivat arjen yläpuolelle. Proosallisuutta edustamaan kuvaan on asettunut roskakori.

Kuusikymmentä vuotta sitten oli Vaasan kaupungin johtoa vierailemassa Pärnussa. Tapauksen muistoksi oli kaupunginportin liepeille asetettu joitakin valokuvia. Tässä joukko iloisia pioneereja venheessä, aatteen palo loistaa rusoposkillaan.

Mielenkiintoinen ovi varastorakennuksessa. Minulle on aikojen saatossa tullut jonkinlainen mania kuvata erikoisia ovia. Kalenterinkin olen seinälleni teettänyt ikivanhoista ovista jotka olen kuvannut Italian Laziossa, vanhimmat jo ammoin etruskilaisten puuseppien tekemiä.

Oletan että kyseessä on kotikissa.
En ole erityinen kissojen ystävä. Toki jos kohtaan ystävällisen yksilön niin saatan sen syliini ottaa ja silitellä.

Mielenkiintoinen penkki. Kokeilin istua, penkin "laaksopaikassa" oli aivan mukava takapuolituntuma. Harjanteet lie tarkoitettu aikaansaattamaan etäisyyttä istujien välille. Sopiva malli toisileen vieraiden istua, siis sellaisten jotka haluavat pitää etäisyyttä toisiin ihmisiin mutta ei kuitenkaan aivan erakkoja ole.

Pärnu, markkinahumua ja käärmekeittoa

Pärnussa tuli taas kerran käytyä ja mikäs siinä, ohikulukumatkalla vain tällä kertaa.

Näitä hienoja kukkaistötteröitä oli kaupunki turistien suosimille paikoille asetellut silmien iloksi. Oli niitä muunlaisiakin, katuvalopylväissäkin runsain määrin killumassa. Kenellä on silmää kukkien kauneudelle hän nauttii, ihastelee, unohtaa kovan arjen ajoittaisen rumuuden.

Tämä pihapiirihän on keskellä Pärnun
vanhaa keskustaa, satojen ja taas
satojen valokuvauksen harrastajien
korteille tarttunut.

Uninen kissa äskeisen kuvan pihassa. Eihän tätä voinut kuvaamatta ohittaa niin pikkulintuja
syöviä kissoja jahtaavien koirien ystävä kuin olenkin.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Oli Pärnussa entisaikojen hengessä Hansapäivät meneillään

Makkarakauppias. Ehdoksi että ostan makkaran sanoin että kuva pitäisi
saada ottaa.  Heti suostui  hän ja kaupat tehtiin.

Saippuakauppias, tämä on salaa otettu kuva.

Hän myi, tämä patalakki, kovertimia joilla kätevä ihminen voi vuolla itselleen kuksan
tai puurokauhan tai sitten haavan sormeensa. 

Viherihmistä Pärnussa ihastuttaa ennen kaikkea muuta kaupallista ja humua tämä paljo vihreys. Riittää puistoja ja näitä Suomessa  harvinaisempia satoja vuosia vanhoja jaloja lehtipuita.
Hyvä on hengitää ja puuvanhusten voimaa, voimaantua halailemattakin, herkkämielinen voi
kuvitella puiden hymisevän tarinoita menneiltä ajoilta.

Kassapäillä impyeillä oli tavattoman kaunit kalotit päissään. Valmistautuvat tässä kansantanssiesitykseensä pienen jännityksen vallassa. No hyvinhän se karkelo meni, vauhtia ja iloisia ilmeitä riitti kun alkuun pääsivät. 

Tässä valmistuu markkinoiden erikoisin ja himotuin ruoka. Suurten metsien maassa, Suur Munamäessä lähellä setunkaisten asuinsijoja vuosisatoja pieteetillä keitetty kääärmekeitto. Maukasta, ravitsevaa jo runsaasti kivennäis- ja hivenaineita mukana.  Nämä emännät eivät Michelin tähdistä perusta.

Tämä parimetrinen turjake oli
humussa markkinamestarina

Tässä dokumentoituna toinen tekemäni kytkykauppa. Kerrassaan herttaiselta koru-

taiteilijalta sain lämpimän hymyn kun lupasin ostaa killuttimet molempiin korviin (en omiin lehviini vaan armaalleni) ja kehuin vuolaasti ja monin sanakääntein luomiaan korvakoruja kauniiksi ja muotokieletään omaperäisiksi.