22.9.2014

Lauhanvuori Isojoella

Syksyistä viikonloppua Isojoen Lauhanvuoren kansallispuistossa.

Pohjanmaan tasamailla kohoaa ja on se yksi Länsi-Suomen korkeimmista paikoista. Mielenkiintoisen monimuotoinen maasto ja luonto ihmisen vaellella. Hermot lepuuttuvat ja mieli avartuu jäkäläisillä mäntykankailla kulkiessa  aarnimäntyjen vuosisataisessa huminassa. Tarjolla myös lähteitä, rakkakivikkoja, soisia allikoita ja puroja ihmeteltäviksi.


Jäkälä, sumusta pehmeä, on ihastuttanut pienemmät vaeltajat.  Pikku palkisen tänne voisi perustaa, riitäisi evästä ainakin pienemmälle tokalle.  Hekkumoissaan uskoisin poron olevan  kun tällaiset jäkälät näkisivät.


Sumusta nousee näkötorni, yli 20
metriä korkea, n 120 askelmaa


Tätä lenkkiä suosittelen hänellekin kuka ei
ole varsinainen vaeltaja. Lähtö ja maali
näkötornin juurella.

Kansallispuitossa kun ollaan niin luonnon kellistämät puut saavat jäädä arvokkaasti luonnon kiertokulkuun




Rantapolulla



Aamun usvaista, havumetän tuoksuista, kosteaa ilmaa on helppo hengittää



Polkuja puistossa on yli neljäkymmentä kilometriä



Kuusikko



Ruskea ja runsas on sananjalkojen ruska



Kangasrouskuja kankahalla


Uskoisin että palokärki on
tämän kelon tyvellä vieraillut


On siinä kivi poikineen, muinaisen järven rantakivikkoa. Kuin Lapin rakkaa konsaan.



Oli opettajakin tuonut koululaisia tutustumaan
Lauhanvuoren luontoon



Kotimatkalla poikettiin aterialle uinuvaan Kaskisten viehättävään kaupunkiin, taannoisen mestarihiihtäjän Arto Koiviston Sininen Uni nimiseen paikkaan meren äärellä. Ihan tilanteeseen sopiva sopiva valinta sikälikin että mies on lähtöisin Isojoelta, Lauhanvuoren maisemista.

Metsästäjän voileivät siinä syötiin ja vallan olivat hyviä, kielen meinasivat kerrassaan mukanaan viedä. Runsas sienikastike oli aivan super, vieläkin kertyy makeaa vettä suuhuni kun sitä muistelen. Arto itse omin käsin ateriat valmisti, kokin ammatin kertoi omin avuin tykönään opiskelleensa. 
Mainio isäntä muutenkin, varmaan puolisen tuntia lounaan jälkeen poristiin. Esitteli isäntä hienoja vierastilojaan ja kertoili jouheasti elostaan. Virtaa on äijässä vielä aivan mahdottomasti, on kokki, savustaa kalat, harrastaa hierojan tointa, pyöräilee, hiihtää, kokeilee uusia reseptejä ja suunnittelee ravintolaansa uusia krumeluureja.

2 kommenttia:

  1. Nämä ovat parasta terapiaa hermoille ja mielelle päästä poluille kiireettömästi vaeltamaan. Hienoa, kun joka paikkaan ei päästetä motoa meuhkaamaan :-)

    VastaaPoista
  2. Ei Sininen Uni van Sininen Hetki - Se Arton ravintola :)

    VastaaPoista