Gamlia Uumaja

Jokunen irrallinen ja satunainen kuva Gamlian museoalueelta Uumajassa

Tervetuloa, astu sisään. Autolla ajo tykkänään kielletty

Aika on aateloinut ikivanhan hirsiseinän. Kaunista pintaa aivan mieli rauhoittuu ja silmämuna lepää tällaista kasellessa. Moni tuuli ja pakkanen on siihen kyntensä iskenyt, hirsi imenyt itseensä muistot ilmoista

Hurukyytiä on näillä kärryillä laskettu menemään. Tierat talvisaikaan lentäneet aina seitsämänteen hirsikertaan. Matami takapenkillä saanut helmoistaan kiinni pidellä.

Kilipukki se taitaa olla tämä, täällä laiduntaa kumppaneineen, Gamliassa. Säyserä ja utelias eläin.

Vinttikaivo, eilisen tekniikkaa että olisi helpompaa piikatytön arki

Paremman väen tupa

Hämärää on pirtissä, päreitä ei päiväsaikaan ole tupaan sytytelty.

Kakluuni.  Saattaapa hyvinkin uunin taus, jopa todennäköisesti, olla yksi talon haltijatontun mielipaikoista.
Niitä oli ennen, hippalakkeja, hiljaa liikkuivat hämärissä. Katsoivat vähän päältä että meno talossa oli säädyllistä. Nyttemmin kadonneet kun vierastavat meteliä ja sähköistä mediaa.

Moderato

"Tapetti" on maalattu suoraan seinään. Tässä olisi ideaa myös aikanamme sillä ymmärtääkseni työttömiä ja 
apurahojen varassa kitkuttavia taiteilijoita on pilvin pimein sormet syyhyen päästä luovaan, palkattuun työhön.

Tavaraa tuvan täydeltä. Jos olisin pieni ipana ja saisin itse päättää missä aikaani viettäisin niin ehdoton suosikkini olisi tuo katosta roikkuva keinu. Tai sitten laittaisin sinne pikkusiskoni ja antaisin sellaiset
kyydit että parkuen äitiä apuun huutaisi

Uksi. Paljon olisi sillä kerrottavaa, monilla asioilla, monissa mietteissä
on ihmispolo siitä läpi käynyt. Kaunis se on, aika koristellut.

Gamliassa kannattaa satunaisenkin kulkijan ehdottomasti poiketa jos matka Uumajan seudulle sattuu. Niin tietysti sillä varauksella että mennyt aika kiinnostaa. Kuinka elettiin ja asuttiin ennen ilman sähköä, autoja ja kännyköitä.