Kotini ympäri kävelin

Illansuussa otin kameran ja yksijalkaisen jalustan ja kävelin kotini ympäri. Otin joukon kuvia, joista

tässä 12 kollaasin muodossa. Sen mm opin että olisi pitänyt olla kolmijalka. Melkein kaikki

kuvat näet tärähtäneitä. 65mm objektiivi ja isot aukot - ei siitäkään hyvä seuraa, tuppaa

olemaan tarkennuksetkin pielessä.Ei ole helppoa!

 

 

11 kuvaa Haapavedeltä

 

Sattui että kulkeuduin Pohjois Pohjanmaalle Haapaveden kaupunkiin. Oli tovi luppoaikaa, kävelin kylillä pienen lenkin kameran kanssa ja räpsyttelin muutaman kuvan hetkien mielijohteista.

Aikani kuluksi nyt niitä ripustin sikinsokin tähän blogiini.

 

 

Omasta mielestäni kauniita, syksyä enteileviä värejä minulle tuntemattomassa kasviksessa.

Maisemia hallitseva valtava voimala joka kuuleman mukaan
polttaa soiden turvetta.

Vaikka oma luontoni on karu, niin tämä matkani varrelle sattunut kukkaisketo kosketti kauneudellaan.

Tämä kukka on tässä nostalgiasyistä, kotona
muinoin näitä oli nurkkapäissä, äitini suosikkeja.

Kiinnitti huomion oven korkea kynnys,
ei ole asiaa huonojalkaisilla

Salaperäinen ovi, olisi tehnyt mieleni raottaa mutta en tohtinut.

Tottahan haapoja oli kun
kerran Haapavedellä oltiin.

Pyhäjoki pullistuu järveksi Haapaveden kohdalla,
kaislikot hallitsevat maisemia

 



Lienevät loppuun kukkineita unikoita, mielenkiintoisen näköisiä paukuroita.
Näihin ennen tytöt laittoivat neilikoista silmät ja tikuista jalat,
olivat sitten leikkien lehmiä tai sikoja.

Sekalaisia luontoaiheisia kuvia

 

Loppukesän aurinkoisena mökkiviikonloppuna kameran

linssiin osuneita luontoaiheita.

 

Hämähäkit olivat yöllä olleet erityisen ahkeria rannan kaislikossa

Korento istahti terassin kaiteelle
ihmettelemään maailman menoa

Heinäsirkka hyppäsi maalauhaalarin polvelleihmettelemään maailman menoa

Hauen kaksi olomuotoa, natural ja voissa paistettu

Aurinko on laskenut



 



Muutama oma sana kirjasta "Minä, vakuutusetsivä", V Hänninen

Vastoin tapojani hotkaisemalla luin Vepe Hännisen kirjoittaman kirjan "Minä, vakuutusetsivä".

Omien latujensa kulkija

Etukäteen arvelin että teos olisi enemmänkin viihteellinen ja sitä se oli vaikka vakavista asioista puhuttiinkin.
Aivan hengästytti se meno ja vauhti millä mentiin asiasta toiseen. Kuin konsanaan TV- sarjoissa joissa katsojaa ei pitkään rasiteta yhden kohtauksen katsomisella. Jännitystäkin ja hieman väkivaltaa oli ympätty mukaan, ja niistähän tykätään. Saattavat myös vauhdittaa kirjan myyntiä.

Tällaiseen malliin on mennyt päiviemme viihde, lyhytjännitteisen, jännän hyppeleväksi.

Ihmisen ystävä

Keskeisiä teemoja olivat vakuutuspetosten ruotiminen. Vakuutusyhtiöiden toiminnan
kähmäisyys ja myös tavallisen pienen ihmisen petollisuus vakuutusyhtiöitä kohtaan.
Myös ystävyydestä puhuttiin, sen oikullisuudesta, kestämättömyydestä, petollisuudesta.

Ainoaksi kestävämmäki oittautui vakuutusetsivän ja hänen vanhan koiransa ystävyys.


Kirjan sankari, päähenkilö, osoittautu syvimmiltään ihmisystäväksi, mieheksi joka
arveli hyvän tarkoituksen pyhittävän keinoja. Yksinäisyys vaivasi, elämänsä tarkoitus  vähän hakusessa. Sellainen tuntu jäi että vastaavia tyyppejä suorastaan vilisee aikamme kirjatarjonnassa.

Yksin

 Ammattimaisesti kirjoitettua, viihteeksi nykyihmiselle se lähinnä on.

Loppu

Pitkäsiima

Perjantai iltana laskettiin mereen pitkäsiima. Siinä oli 85 koukkua.

Pitkäsiimakalastus lienee päivinämme katoamassa olevaa kansanperinnettä.

Nostalgiasyistä laskettiin pyytämään.

 

 

 







Salakka

 

 Täkyinä syöttiverkolla kalastettuja
pikkusalakoita.




Kaunis ilta ajella kokemaan pyydystä

 

 
 




 



Siiman loppumerkki eli pola

Saalis, ei huono. Ämpärillinen ahvenoita joiden keskipaino 350 grammaa.

Niitä paistettiin kesäkeittiössä
runsaassa voissa.



Ruokaknussa oli kalalle allergisia

S

Osa saaliista savustettiin leppäpuilla, jokunen
katajanoksa mukana arominsa antamaan

20 minuuttia suolavedessä
ja sitten herkuttelemaan