Kaamos, pimeys liki pahimmillaan kun satoi kylällämme ensilumet. Metsäiselle tielle lähdin
katsomaan miltä näyttää lumi maassa ja puiden oksilla. Onko valoisampaa, olisiko parempi.
 |
Kylmä, tumma vesi, lumenhyhmääkin pinnalla. |
 |
Ikäänkuin jonkilainen kunniakuja. Luonto laittanut |
 |
Kappas vaan, en ollutkaan yksin. Ihminen astelee päivän sinessä. |
 |
Kuin olisi koivu janoinen, kumartunut ojasta juomaan |
 |
Kuin koru, taivas takana |
 |
Kaaret ja niiden kuvajaiset |
 |
Oja se vaan on, talven valossa. Sammakot pohjassa talvihorroksessa |
 |
Taimitarha, ihmisen istuttama |
Siellä lopussa, aivan metsätien päässä, kääntöpisteessä oli metsänväen vaatimaton joulukuusi. Jänöjussien, supikoirien, oravitten, lintujen ja mitä niitä nyt metsissä asuukin.
Metsän haltijat, salamyhkäiset menninkäiset jokusen koristeenkin oksillensa ripustaneet.
