9.5.2015

Trafalgar, hirveä meritaistelu

Kuten kaikki hyvin muistanevatkin koulun opetuksista käytiin Trafalgarin niemen edustalla vuonna 1805 hirmuinen meritaistelu. Tykit ja musketit jyskivät, purjeet paukkuivat, meriherrojen monikieliset komentohuudot ja alemman laivaväen karkeat kiroukset ja kuolevien korahdukset täyttivät ilman, meteli oli sanoinkuvaamattoman hirveä.

Atlantin puoleisella Espanjan eteläisellä rannikolla sijaitsee tuo ikimuistoinen paikka jossa maapallon tulevia kohtaloita paljolti ratkaistiin. Juonikkaan vara amiraali Horatio Nelsonin nerokkaiden manööverien ansiosta saavuttivat Englannin kuninkaalliset merivoimat veretseisauttavan voiton maailmanvalloittaja höyrypään Napoleonin ja Espanjan yhteisestä laivastosta. Horatiolle itselleen tosin kävi huonosti, jo heti tappeluksen alkuvaiheessa sai musketinkuulan selkäänsä. Sen aikaa pysyi hengissä että ennätti kuulla tiedon voitosta, heitti henkensä tietäen täyttäneen velvolisuutensa.

Britanian laivastohan se tuon taistelun ylivoimaisesti votti ja sihen loppui Napoleonin maailmavalloitus. Voittaja taas härskisti käytti meriherruuttaan härskisti hyväksi, alkoi luoda maailmanlaajuista brittiläistä imperiumia. Tähän voisi joku sanoa että suo siellä vetelä täällä, niskan päällä olevalla on kautta aikain ollut tapana käyttää voimaansa härskisti omaksi hyväkseen.




Komea majakka seistä jököttää Trafalgarin niemellä. Eipä ollut tällaisia Nelsonin päivinä, niinpä usein
ajoivatkin laivat kiveliöille pimeään aikaan.



Enpä tiedä mitä tässä lukee, toivottavasti ei mitään epäsiveellistä tai muista syistä syistä sopimatonta.
Oli vaan niin hieno pinta tuossa Trafalgarin niemen muurissa että laitoin tähän.


Taistelupaikan läheisyydessä sijaitsee Barbaten pieni kaupunki. Siellä matalassa rantavedessä on vielä
nähtävänä näitä laivaveneiden hylkyjä.  Lienevät meritaistelussa tuhoutuneita, ajautuneet tuulten ja merivirojen
mukana tänne 

Trafalgarin niemen molemmin puolin on hienoja rantahietikoita auringonpalvojien kellistellä


Onpa siellä tällaisia gdyynimaisemiakin. Saatoin sieluni silmin ja korvin nähdä miten taistelunsa lopettaneiden laivamiesten rumiita on lojunut hietikoilla ja on ilmassa kuulunut vielä hengissä olevien surkeata valitusta.



Seudun vedet ovat kuuluisia suurista tonnikaloistaan. Jopa 500 kiloisiksi kasvaneet köriläät näissä vesissä
uiskentelevat. Ovat olleet ja ovat edelleen himoittuja saaliita kalastajille ja herkkusuiden lautasille.



Vaikka onkin rutikuivaa hiekkamaastoa niin pilksteleepä siellä silmiemme iloksi kasvejakin, toiset kukkiviakin, luonnonvaraisia paitsi nuo oranssit majakan turva-aidan takana lie istutettuja.

2 kommenttia:

  1. Olet aika liikkuvainen ihminen. Toinen toistaan komeampia kuvasarjoja ilmestyy meille ihasteltavaksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Eläkeläinen, joskus innostuu liikkumaan, sitten taas on aikoja kuin karhu pesässään

    VastaaPoista