Seppo Saraspää "Ministerivierailu"

Inarin Nellimin iltaruskoa

Entinen poliisimies, eläkepaappa Seppo Saraspää  (s. 1946) on asunut vuodesta 1987 Nangunvuonolla Inarijärven rantamailla. Kirjoittelee sieltä käsin ahkerasti romaaneja henkensä pitimeksi ja luomisen innossaan. Erätarinoita, tietokirjatekstejä jne, ET-lehteenkin on kolumnejaan ansiokaasti rustaillut.
Sattuman oikkuna nappasin kirjaston uusien kirjojen telineestä uusimman romaaninsa ja luin pois yhdellä istumalla. 

Tämä koira ei mitenkään liity asiaan.
Jotenkin lipsahti tähän kun on niin nätti.
Tosin vähän tyhmiä nämä vinttikoirat,
mutta sulavia ja kauniita. Ylväitäkin, minkä
koiria paremmin ymmärtämättömät tulkitsevat
älykkyydeksi.

Alku oli yhtä ankeutta, itsemurhaa hautovan pyörätuoli invalidin (Kuuno) katkeruutta. Palvelutaloon rivitalokaksiostaan pakotettu vanhankansan mies. Tämä jääräpää, Tervon Mielensäpahoittajan sukulaissielu osoittautui sittemmin kirjan päähenkilöksi.
Sitten oli koulukiusausta, itkua epäonnistuneista avioliitoista, vanhusten palvelutalon työntekijöiden ylivoimaista työtaakkaa, vanhusten rauhoittamista sinisillä pillereillä. Oli työtävieroksuva, juopotteluun taipuvainen pikkurikolinenkin keskeisessä roolissa, Kuunon poika näet. 

Mutta annas olla, pian alkoi tapahtua. Aikansa palvelutalon kurjuutta katseltuaan Kuunolla pimahti päässään ja loppu olikin sitten aivan hurjaa menoa. Ja kuinka ollakkaan, vähän kuin satukirjoissa kaikki päättyi happy endeihin aivan monikossa.

Kyseessä ei ole suuri maailmankirjallisuus mutta ihan luettava kirja. Sujuvaa, paljon kirjoittaneen tekijän tekstiä, vuoropuheetkin ihmisten kesken todentuntuisia. Juoni toimii, paasaamatta, ilman paatosta otettu esiin ajalleme tyypillisiä ongelmia