13.10.2013

Aavan meren tuolla puolen


Me ihmiset, suomalaiset, usein haikailemme jonnekin kauaksi, tuntemattomaan, pois arjesta, aavan meren tuolle puolen. Kaukokaipuuta tulvillaan ovat suosittujen iskelmien sanoituksetkin. Malliksi vaikka Katri Helenan laulamaa tyytymättömyyttä oleviin oloihinsa:

Vie minut, minut vie jonnekin
Vie pian äläkä tuo takaisin
Vie kauas, niin kauas kuin viedä vain voi, 

Tässä tie vie Naruskan kiveliöihin ja hallan maille, täältä ovat monet lähteneet

Ranskasta, oja ruutanoiden ym paikallisten eväniekkojen uida paremmille ruokamaille

Hollannissa väylät johtavat merelle, matka kaukomaille on suora ja tasainen


Turisti ei ilmeisimmin osaa päättää missäpäin on onnenmaa, tuulia haistelee  tasamailla

Lapin joet saattavat johdattaa onnekkaan kultamaille

Liettualaisen Eldoradoon on rakettu puusta silta

Nellimin takamailla silta vie naapurivaltioon, sieltäkin voi onnensa löytää

Rohkealle, hyppäys tuntemattomaan

Vauhdikas on ollut tukkien ja propsien tie järveltä toiselle


Raumalla kapeiden kujien sokkeloissa,  onni saattaa odottaa kulman takana

Tie hermojen lepoon, hiljaisuuteen että voi kuunnella omia ajatuksiansa
Ja eikun eteenpäin omia polkujasi

4 kommenttia:

  1. Kiva sarja erilaisista teistä... ja tuo loppukuva on mainio. Kamelbootsit jalkaan..
    Kaikki menoreitit on erilaisia ja ihania, siksi en osaa valita suosikkia. Mutta heijastus on kaunis.

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia .
    Mielenkiintoisia taipaleita kaikki kiva koluta.
    Sillat on kivoja, vesillä tykkeen olla pitkospuutkin viehättää aina.

    VastaaPoista
  3. Onnenmaata etsimässä. Tuolla raumalaisella kujalla minäkin olen joskus onnea haikaillut. Kiitos tästä sarjasta, mukava reissu kuvien myötä!

    VastaaPoista
  4. Kiitokset myätähenkisistä kommenteista

    VastaaPoista