19.9.2013

Polkupyörällä kalaan Raippaluodosta Virisen järvelle Ruotsiin

 
Muutamana kesänä olen käynyt kalassa ja vaeltelemassa Virisen nimisen järven maastoissa Ruotsissa. Paikka sijaitsee lähellä Norjan rajaa, nelisenkymmentä  kilometriä Tärnabyn laskettelukeskuksen alapuolella. Luonto on siellä aivan mahtavaa, tunturit kohoavat jopa 1400 metrin korkeuteen, kaunis Virisen järvi kuhisee taimenia ja rautuja, purot ja tunturilammet houkuttelevat patikoimaan.
 
Tämän kuvasarjan tarkoitus on kuitenkin rohkaista ikäänkuin esimerkin voimin vanhempaakin ihmistä innostumaan pyörän selkään useamman päivän retkeen. Kunhan malttaa pitää nopeuden  kohtuullisena ja taukoilla niin ei siinä mitään supermiehen (naisen) kuntoa tarvita.
 
Jokunen vuosi sitten eläkepäivinäni rohkaistuin, pakkasin teltan, makuupussin ja vähän vaatteita pyörän selkään ja poljin Raippaluodosta Viriseniin kolmessa ja puolessa päivässä, matkaa kertyi reilut 450 km. Kyllä sen jaksoi näinkin, mutta ehkä yksi päivä enemmän ja täysipainoisemmin olisi ehkä maisemista nauttinut. Myös olisi tarjoutunut päivä enemmän tilaisuutta  maailman menon pohdiskeluun, haaveksimiseen, sisäisten lupausten tekemiseen ja henkiseen rentotumiseen.
Pitkänmatkan pyöräily näet kiihotta ja johdattaa ihmisaivot aivan uudenlaisiin suorituksiin ja toimintaan. Ja onhan siinä aimo annos suomalaisen ihannoimaa kulkuriromantiikkaakin mukana.
 
Jotenkin nyt kävi niin että kuvat lipsahtivat tässä jutussa ajallisesti päinvastaiseen järjestykseen. En osaa muuttaakaan, joten olkoon näin.
 
Vielä senkin sanon että tämä retki oli niin positiivinen kokemus että sittemmin poljin reppuineni Seinäjoelta Sallaan ja hauskaa se oli. Tällä matkalla oli sellainenkin extrabonus että mitä idempään ja pohjoisempaan etenin sitä mielenkiintoisempia ja hersyviä juttukavereita taukopaikoilla, kioskeilla ja huoltoasemien kahviloissa. Suosittelen.
 
 
 
Siellä se Virisen järvi kimmaltelee


Tuleva tukikohtamme viikon päiviksi


10 kilometriä maaliin, aikalailla hapoilla mentiin tässä vaiheessa
 


Loppumatka soratietä, mäet isompia mitä pidemmällä oltiin, tässä
yksi harvoista alamäistä

Vauhdissa kuvattu

Yli 330 km takana

Joen uomaa matkan varrelta

Jänis kummastelee että mikähän sieltä on tulossa

Tuolta alhosta on noustu, tässä vedetään henkeä ja taas noustaan

Tällaisissa  maisemissa kelpaa ihmisen vaikkapa polkea pyörällä


Loppumatkasta hieman ennen maalia juhlan kunniaksi oli edessä n 11km pitkä nousu




Tauolla



Uumajanjoki levenee monin paikoin  järveksi
 

Joki jonka nimeä en muista






Tietä riittää ja riittää





Illan tullen




Storumanissa oli meneillään suopotkupallokisat



Ei näin saisi liikennemerkkiä puuhun naulata

P
Leiripaikan puuceessä oli WC paperi lukkojen takana

Pyykit on pesty. Luxuksena yö mökissä.


Iltahämärää Uumajanjoella

Paljolti seurasi matkallani tie jokivartta, Umeåälviä

Menneitten muistoksi, patsas Lyckselessä

Hieno paikka huiluutta pyörää


Vain yhden kerran ajatuksissani kumoon kupsahdi,
pienellä "rokamalla" ja peljästyksellä siitä selvittiin



Tauko leirialueella, kahvia ja munkkia




 

Lisää kuvateksti

Parinkymmentä kilometriä Uumajasta hämmästelin
tien varressa laiduntavaa otustasa, olisiko tuo alpakka.
Ihmeissään sekin minua katsoi, märehtimisensäkin lopetti
Uumajan satama, Holmö siellä siintää



RG-Linen menusta valitsin lasagnea, ruokajuomana
suomalaista olutta

Laivalla


Laivaan pääsyä odotellaan

6 km takana, Raippaluodon sillalla 23 m merenpinnasta,
taustalla siintää Vaasan Vaskiluodon voimala satamassa










Polkupyörän kuljettaja, starttiin
aikaa kaksi minuuttia
 
Ajokki kotipihalla valmiiksi lastattuna

1 kommentti:

  1. Upeaa!! Tuo itsensä ylittäminen on aina jännää ja haastellista.

    VastaaPoista