Auto on nyt pakattu, huomisaamuna on lähtö edessä.

Tiistai iltana laivaan joka seilaa Travemyndeen. Alustavasti ajateltu että kuukaden verran reissataan pohjois Eurooppaa. 

Sarjassa makuja maailman turuilta muudan taannoin Unkarinmatkalla syömäni ravitseva lounas. Alkupalaksi nälkää herättelemään käyrä makkara pienten suolakurkkujen kera. Pääruokana vartaassa paistettua sikaa paistinperunoilla, ruokajuomana cola. Maittava ja harmoonin kokonaisuus, tuuheasti röyhtäsin päälle aterioituani.
Energiaakin niin paljon että selvisin pitkälle iltapäivään varsinaiselle päivän pääaterialle.
Heviz sijaitsee Balaton järven pohjoispuolella ja on tunnettu Euroopan suurimmasta lämpimästä lammestaan.

Mies lippoaa siikaa Torniojoen kukkolankoskessa

- että lihanhimoiset paremmin voisivat tyydyttää viettiään ja täyttää pakastimiaan
- että metsästysharrastajilla olisi paremmat sihtausmahdollisuudet
- ettei susikanta liiaksi kasvaisi tarjolla olevan runsaan ja maittavan hirvilihan vuoksi
- että hirvikolarien määrä pysyisi kohtuullisena
- että olisi vähemmän istutettujen ja nuorten puiden oksien pureskelijoita metsissä

Sain juuri varattua kämpän, heinäkuun alkuviikoksi mennään poikien kanssa kalaan Nellimiin Inarijärvelle. Porukalla käyty kohta parikymmentä vuotta joka kesä viikko kalassa. Tärnabyyn seudulla, Virisenissä,  Ruotsissa Jokkmokkissa, eri paikoissa Suomen Lapissa, Kuusamossa ja Lygne vuonolla.

Kyseessä on saavutettu etu suhteessa vaimoihin, jos kerrankin jättäisimme väliin saattaisi olla katkolla luvansaanti. Sitä riskiä ei kannata ottaa. Kalaa on yleensä saatu runsaasti, mahtavia luontoelämyksiä ja vilkasta sosiaalista kanssakäyntiä.

Toissapäivän havaintona 2 västäräkkiä.

Eilen hanhia, töyhtöhyyppä ja isokuovi.

Tämän päivän koiran metsässä käveletystä

seuraili uteliaana oheinen merikotka.

Vaasan eteläpuolelle Öjenille rakensivat sitten tuulimyllyn. Sen "konehuone" on 125 metriä korkealla ja siivet huiskivat jopa 185 metrissä.
Siinä on aika paljon asutusta lähiseudulla, kumma kun siipien välke ei häiritse asukkeja eivätkä kotkat telo itseään siivissä.
Mylly erottuu kuvassa juuri ja juuri, etualalla on Sundomin kylässä jököttävä mylly joka edustaa vanhempaa teknologia. Ongelmansa tässäkin, puisten hammasrattaiden narina ärsyttää herkkähermoisia ja siivenkärjet kolkkaavat armotta varomattomasti läheltä kävelijän.

Aurinkoisen ja tuulisen päivän havainnot olivat yksinäinen kurki, räkättäjärastaiden parvi ja rohkea pilkkimies petollisilla kevätjäillä.

Koiria tehtäviensä ääressä: Tässä talonvahti

Aamu oli sumuinen, kylmä ja tuulinen eli juuri sopiva koiran ulkoilutukseen.

Oikealla otos matkalta, Raippaluotolainen pikkutie, taloja, vielä vähän  lunta ja näkyypä lehtikuusiakin ilman lehtiä tosin.

Päivä on merkittävä, näin vuoden ensimmäisen peipposen pihapuussamme. Sykähdyttää vuodesta toiseen vanhan ornitologin jähmeää sydäntä tämän linnun saapuminen. Se on sellainen kesän "peruslintu", laulunsa  läpitunkevan riemullinen.

Rannalla käveltiin kevään etenemistä taivastelemassa. Koiramme Tottel af Tottelström ajautui hirvittävään riitaan ja tappeluun rannalla lojuvan kantopökkelön kanssa. Irvisteli sille, puri, ärisi ja haukkua hyvän tovin. Lienee hänellä hyvä mielikuvitus, eläytyi ehkä mielikuvaan että se oli vaarallinen peto kenties norjalainen metsäkissa tai ehkä vallan tasmaanialainen pussipiru.

Yhdistetyllä lehdenhaku ja koiranpissatus retkellämme aamuisin, Totomme tarkkailee kaiken muun ohessa valppaana majaileeko lähitienoolla mahdollisesti kissoja. Jos sellaisen näkee ajaa sen kumeasti haukkuen välittömästi korkealle puuhun ja poistuu sitten ylpeänä, ikäänkuin voittajana paikalta. Kuvassa  yksi mielikissoistaan, naapurin komea Alfons.

Aamulla kauhistuin kun katsoin unenrähmäisillä silmilläni ikkunasta.
Tulvavedet olivat yön aikana peittäneet takapihamme. Tällaista ei ole ikinä ennen tapahtunut.

Tarkkasilmäinen katsoja näkee kuvassa 5 kotkaa ja joukon rähiseviä variksia. Aterioivat jäällä verkkokalastajien hylkäämiä kaloja.
Pyörälenkillä kuvasin tänään iltapäivällä.

Koira on sekarotuinen, kuvasin kun oli sillä niin ystävällinen katse

Pylsy, pylssy

Jos on joku kuka ei tiedä mitä on pylsy niin tässä lyhyt johdatus aiheeseen.

Pylssy on vanhanaikainen ruokalaji tai lisuke. Eräänlainen hakkelus jonka keskeisiä ainesosia ovat eläiminen sisukalut, siannahka,  korvat, kärsälevyt, kanalintujen kivispiirat jne. Ainekset keitetään suolavedessä  kypsiksi, hakataan kuurnassa petkeleellä pieniksi palasiksi ja maustetaan.

Tarkempaa tietoa ruotsalaisesta pylssykäsityksestä joka lienee hieman rikkaampi ja monimuotoisempi kuin omamme voi lukea Torgny Lindgrenin kirjasta jonka nimi on "Pylssy". Kirja kannattaa lukea sellaisenkin ken ei välttämättä ole pylssystä kiinnostunut mutta on kiinnostunut hyvästä kirjallisuudesta. Tämä Torgny on kuuluisa kirjailija jollaa on hieman kälmiä luonteessaan.

Oli muudankin kulkumies päässyt hyväntahtoisen peräkylän emännän pylsyä maistamaan. Muikistellut huuliaan, niin oli suun mukaista ollut että oli kärttänyt toistakin lautasellista syödäkseen. Sen lusikoituaan oli ikäänkuin kiitokseksi tuuheasti röyhtäissyt.

Pääsiäispupu unelmoi

Kevään merkkejä (toki viime kevään)

Juuri katsomani Nybergin Pekka Himas haastattelu johdatteli ajatukset korkeampiin svääreihin. Jouduin siinä sitten toteamaan että omaan päähän jostain syystä harvemmin putkahtelee veretseisauttavia tai maailmoja syleileviä viisauksia joten lainaan tähän muinaista roomalaista filosofia, Lucius Senecaa ( e.Kr. 65. j.Kr) joka oli viisas mies.

"Ei se ole köyhä, joka omistaa vähän, vaan se, joka haluaa aina
vain lisää"

"Se on rikkautta, että omistaa kaiken välttä-
mättömän ja katsoo, että siinä on tarpeeksi"

Todellisia lohdun sanoja pienillä palkoilla kitkuttaville eläkeläisille.

 

Virolaista näköistaidetta marsipaanista.

Marsipaani on peräisin Lyypekistä, sen ainesosat ovat manteli ja tomusokeri.

Sokerihan sinänsä on ihmiselle myrkkyä, rappeuttaa tomumajaamme mutta manteli pitää veret notkeana kalanmaksaöljyn tapaan.


 

Korkkasin virallisesti pyöräilykauden. Poljin 25 kilometriä vasta ja myötätuulessa. Peräpää nyt hieman hellä.

Hienon sään vallitessa intoiduimme koiran kanssa Björköön kylään kävelemään. Syvä rauha ja hiljaisuus siellä suununtai aamupäivänä vallitsi. Tyhjiä olivat kylänraitit, parissa kohdin sentään kuului etäinen koiran louskutus.

Södra Valgrund nimisen kylän nuorisoseuratalo

Aamupalana kokeilin Koulunäkkiä. Siinä on rukiin makua ja 17% kuitua.

Taustalla häämöttää Båtskär niminen saari. Se on Raippaluodon kyläkunnan hallinassa. Hieno saari, komeita kallioita, hiekkarantaa ja metsää.

Tässä solisee Huopanankoski Viitasaarella. Kirjailija Juhani Aho oli perhokalastuksen suuri ystävä. Huopnankoski oli hänen mielipaikkansa, täällä vietti laatuaikaa ja nautiskeli elämästään ja hautoi ideoitaan.

 Raaka mutta tehokas peli. Ei vastanne nykykäsityksiä työturvallisuuden suhteen.











Otin pyörän varastosta ja pumppasin ilmoja kummeihin.

Mittarissa nyt 278 km

 Aamupäiväni askareeksi hain metsästä kuorman koivurankoja. Noin viisi pinomottia itse kaadettuja ja aisattuja.
Näistä lähtee erittäin kuumat tulet.

Massikkani etunimi on 168.

Toto on koiramme. Reilun vuoden vanha sekarotuinen, valtaosa perimästään border collieta. Sporttinen ja viisas elukka. Havaitessaan kissan ajaa sen oitis puuhun.

Tuotti tänä aamuna lehdenhakureissussa kirpeässä pakkassäässä 2 kakkaa, yleensä tulee vain yksi.

Näyttää taas pakastavan yöksi, hain liiteristä klapeja, takan sytyttelen.

Hiihtelin mökille, uutta kameraa matkalla kokeilin. Ilma oli hieno, keli mahtava.
Kaksi metsäpeuraa, merikotkan ja kolme joutsenta näin sekä muutama harmaa- ja kalalokki. Variksia oli myös liikkeellä.

Kopparsten nimisen kiven ohi latuni kulki.

Oli palokärki etsinyt evästä pihakuusen juurista.

Sisällä oli kaikki paikallaan, kello pysähdyksissä.