17.6.2016

Talvi-illan synkkää kauneutta

Omasta mielestäni elämme juuri nyt kesäkuun puolivälissä vuoden hienointa aikaa. On valoa ja lämpöä, luonto on saavuttanut parhaimman hehkeytensä. Vihreydessä on elämän syvyyttä ja kasvun voimaa, kesän kääntyessä toiselle puolikkaalleen väri kypsyy tummemmaksi ennen syksyn uusia värejä. 


Hetkestä pitäisi ihmisen nauttiman ja niin yritän ja valtaosin onnistun mutta varsinkin sadepäivän sattuessa juohtuu mieleen että ei tätä kesää pitkään kestä. Pimeys ja kylmyys vaanii ikäänkuin jo nurkan takana kurkkisi.


Hieman synkistellen kaivelin esiin muutaman kuvan viime maaliskuiselta iltapäivän ja illan kävelyretkeltä. Vaikka kevään korvalla oltiinkin hämärä ja pimeys ahdistavat vielä valon lasta.





Hämärä on laskeutunut metsään.




Siinä se ylväänä seisoo aikansa elänyt, jököttää pystyynkuollut kuusi, oivat oksat tallella vaikkapa pöllön istua ja vaania saalista. Linnuista puheenollen todettakoon että tienoo oli aivan hiljainen, ei edes korpin karhea ääni rikkonut hiljaisuutta. Toisaalta se olisi hyvin sopinut ankeaan tunnelmaan.



Kevättalven illan valju aurinko viimeisillä voimillaan siinä kullannut ojan jäätä.



Kylmää valoa se kuitenkin tavallaan on, kuvassa voi erheellisesti näyttää lämpimältä mutta paikanpäällä koettuna tunnelmaa leimasi salakähmäisesti hiipivä pimeys ja koleus.  



Valoa juuri ennen lopullista hämärää, hienosti jaksaa sävyttää ladon päädyn, jos osaisin maalata saattaisin mallikseni ottaa.


Venesatamaan olen nyt saapunut, täysikuu noussut taivaalle. Tämä nyt ei liene se kuu jonka sulho haluaisi mielitietylleen taivaalta noutaa.



Pilvien ja risujen takaa loistaa. Kunpa olisi sattunut kuun eteen lepakko tai korppi niin olisi tunnelmaa koko rahan edestä. Maailmanlopun tunnelmaksi sen silloin koin. Mutta toisinkin sen olisi voinut nähdä, vaikkapa Eino Leinon tapaan:

Kuu kalpea kulkevi kulkuaan,
kevät-yö on kaunis ja pyhä.
Kai aika jo ammoin erota ois,
mut yhdessä ollaan me yhä.
Yön tuulonen hiljaa tuudittaa
lepän lehviä uinuvia.
Sydän ääneti sykkien aavistaa
suven suuria unelmia.

Optimisti ymmärtää että maaliskuussa on kulkijan lupa aavistaa lähestyvä valo ja lämpö.

Että sellainen iltakävely ja tunnelmat sillä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti