Arucas on kaupunki Gran Canarian saaren pohjoisessa osassa, tunnettu komeasta kirkostaan ja rommitehtaasta.
Arucasissa on Arehucas niminen rommitehdas, perustettu jo vuonna 1884. Tislaavat ja pullottavat siellä 3,5 miljoonaa litraa rommia vuodessa. Turistit pääsevät ihmettelemään tehtaalle rommin valmistusta. Kierroksen lopuksi tarjotaan aivan ilmaiseksi maistettavaksi reilua pariakymmentä tehtaan tuotetta. On myös mahdollisuus ostaa pullokaupalla kuluttajaystävälliseen tehdashintaan.
 |
Tehdas
|
 |
Täällä kypsyy rommi, muhii kahdensadan litran vetoisissa amerikan tammesta tehdyissä tynnyreissä. Sitä kypsytetään äreänä 60 prosenttisena tisleenä, laimennetaan sitten pullotusvaiheessa vedellä neljänkymmenen alkoholiprosentin tuntumaan. Tynnyreiden päädyistä voi bongata kuuluisuuksien nimikirjoituksia, mm Placido Domingo ja Julio Iglesias olivat singneeranneet nimikkotynnyrinsä.
|
 |
Tehtaan monipuolista tuotevalikoimaa näytillä
|
 |
Silmät ihmetyksestä ymmyrkäisinä seurasivat turistit pullojen kulkua linjoilla.
|
Täysin on automatisoitu tuo tehdas. Iloisesti kilisten vilistivät pullojen rivistöt, robottin luisevat käsivarret sitten lopuksi väsymättä paketoivat, 24 puolloa se aina näytti laittavan yhteen laatikkoon.
Tehtaan seinään oli taiteilija hienoin kuvin havainnollistanut rommin synnyn ikäänkuin aina kehdosta hautaan asti
 |
Jos ken liiaksi himossaan ja ahnaudessaan tuli ilmaisia näytteitä nauttineeksi niin
kiharaiselta näyttivät kuviot kotimatkalla jalkakäytävällä
|
Onhan tunnettua että tilkka rommia kirkastaa katseen, selvittää rinnan ja antaa hyvän mielen. Liikaa ei pidä ottaa, pari peukalonleveyttä juomalasin pohjalle lienee sopiva kerta-annos. Jos on tarvis torjua kylmänvihoja saa laittaa hieman enemmän rommia, mieluusti ruskeaa, kuumaa vettä päälle ja pari lusikallista hunajaa. Siksi tummaa rommia että sillä on parempi psykolooginen vaikutus, terveydellinen arvo on kirkkaalla kylläkin yhtä hyvä.
Entisaikojen meririrosvot olivat suuria rommin ystäviä, he suosivat yksinomaan synkän tervanväristä laatua. Mieltymys rommiin johtui alunperin aivan käytännön syistä. Käyttämänsä ravinto oli kovin köyhää kaloreista, rommista saivat energiaa, niin henkistä kuin fyysistä. Kauppalaivan ryöstäminen saattoi olla kovaa työtä, pelotta piti entraushaat heittää ja verissä päin tapella tavaroistaan kiinnipitäviä, vastaanhangoittelevia ryöstettäviä vastaan.
Eikä sitä aina ollut näköpiirissä laivoja rosmottaviksi, saattoi olla hyvinkin pitkiä luppoaikoja ryöstösessioiden välillä. Hyvää huumoria ja toivorikkautta oli tarvis ylläpitää rommin antamin voimin.
Viistoista miestä arkulla vainaan,
huhhahhei ja rommia pullo.
