30.7.2013

Ei kiitos, Anna-Leena Härkönen

Tämän nyt juuri sain luetuksi, vähän jälkijunassa, Anne-Leena Härkösen "Ei kiitos" kirjan. Sitä jäin kummastelemaan että oliko se kirjallisuutta vaiko jonkinlainen päiväkirja. Dialektia oli paljon ja päähenkilön päänsisäistä ajatuksenkulkua, loogista ja ennustettavaa mitä pidemmälle edettiin. Aika pitkä matka semmoiseen suoritukseen kuitenkin kuin ihan oikeat kirjailijat kirjoihinsa kirjoittavat. Tuli semmoinenkin mieleen että ymmärtääkö yhtä paljon miesten maailmasta kuin kälpäkkä Huovisen Veikko naisten tavasta mieltää maailmaa.

Ei ole helppoa kirjailijan työ ja elo, on heillä varmaan päänsä sisällä selkeä  tieto miltä lopputuloksen pitäisi näyttää mutta kun ei rahkeet riitä on vaan kirjoitettava asiansa ulos.
Juonen perässä kulkijalle oli kirjassa tarjoomaa, mitähän se seuraavaksi sanoo, milloin ja millaista syrjäaskelta tulee, voittaako liha vai henki.

Näppärä on irrallisissa lauseissaan Härkönen ja hoksaavainen kuten kirjoilijoilla on tapana olla. Näin erottuvat meistä, tavallisista ja yksioikoisista kohmaamattomista ihmisistä.

Ja helppoahan se on näin sivusta huudella. Sanon kuitenkin omasta puolestani että aivan luettava kirja, paljon parempi kuin loputon väkivaltaan perustuva kirjallisuus. Asteikolla 4 - 10 hyvää kuutosen tasoa mikä on minulta Dostojevskin, Aleksis Kiven, Sofi Oksasen ja Hotakaisen fanittajana aika hyvä.

1 kommentti:

  1. Enpä ole lukenut, mutta pidän Härköstä enempi käsikirjoittajana...niin ja on kyllä hyvä näyttelijä siitä arvosamana kyllä lähellä kymppiä.

    VastaaPoista